Little Miss Sunshine olkoot nyt nimeni, oikeata nimeä en edes mainitse. Ikää löytyy vain vuodelta 98, mutta pianpa se kolmeentoista jo kilahtaa (Tammikuun lapsonen täällä, 22.1.). Pitkä en taida olla, vain 151cm. Olkapäille asti vaaleat hiukset ja silmälasit. Kalpeahko tyyppi, silmienväri on sekava, enimmäkseen keltainen. Luonne vaihtelee nollasta sataan miksi ja mitä milloinkin. Tuttavien seurassa olen äänekäs ja vouhottava, innostun ja suutun herkästi. Ajattelen kuitenkin asioita nykyisimmin negatiivisella tavalla, säälin ihmisiä. Ylipainoiset ja vanhat ovat useimmiten säälimisen kohteitani. Kaikenlainen kuoleminen tv-sarjoissakin vaikuttaa itseeni nykyään enemmän kuin ennen. En pidä ihmisten syrjimisestä tai haukkumisesta. En katso toisissa ulkonäköä vaan luonnetta. Pidän piirtämisestä ja olen harrastanut sitä jo nuorempana, kiitos Sanin. (Rakastin ja rakastan edelleenkin koiraani niin valtavasti, että halusin piirtää hänet paperille. Siitä alkoi piirtäjän ura.) Elikkäs rakastan eläimiä, erityisesti koiria ylikaikein, rakkain ystäväni Sani (Harmaa Norjanhirvikoira narttu) kuoli 4.10.2010 ja tuolloin elämäni kääntyi edelleenkin huonompaan suuntaan. Siitä huolimatta olen ollut kyllä puhelias ja nauranut useasti, mutta yhtä useasti olen alkanut itkemään, lähinnä koiraani miettien. Myös Sani on tehnyt minusta itseni, erotun joukosta. Se ei minua laisinkaan haittaa, vaikka jotkut nykyään minua oudoksuvat. Olen ylpeä siitä mitä olen. Elikkäs, olen koira, kuvainnollisesti. Osaan liikuttaa korviani ylös ja taakse. Jos pelästyn vinkaisen ja jos joku ärsyttävä tai ahdistava ihminen tulee lähelleni, murisen automaattisesti huomaamattani. Osaan haukkua ja ulvoa, monta kertaa joku ulkopuolinen on luullut lähistöllä olevan jokin koira, vaikka se tosiasiassa oli minä. Rakiksi on minua kutsuttu, mutten siitä piittaa. Pienenä juoksin hurjaa vauhtia nelinkontin, mutta enää en siihen pysty sillä olen kasvanut ja ranteeni ovat heikot. Aloin siis leikkimään koiraa jotenka se on jäänyt minulle ainaiseksi. En halua hioa sitä taitoa kokonaan pois, mutta uskon että haluan hillitä sitä iän myötä. Koiramainen, oudohko tyyppi siis täällä. Roolipelaamisen maailmaan hyppäsin vuonna 07, joka alkoi habbossa. Nykyäänkin ystävä joka minut sinne opasti on tuttuni, mutta yhtä läheisiä emme enää ole. Sieltä se sitten siirtyi hiljalleen foorumiropeihin. Kirjojen maailmaan siirryin vasta koulussa lukudiplomin ansiosta. Kiinnostusta ei ollut tällöin kuin sarjakuviin, mutta ajan myötä etsiskelin itselleni sopivaa kirjajoukkoa. Kolmosella keskityin jo mangoihin ja normaaleihin kertomuskirjoihin ja hiljalleen lyhyisiin kauhutarinoihin. (Kuten "kehtolaulu luurangolle") Tietokirjat olivat lähinnä koira-aiheisia, sillä pidän koirista, mikä onkin jo varmaan tullut selväksi. Loppuen lopuksi siirryin jo hieman pidempiin kirjoihin, goosebumpseihin ja Vilma -kirjoihin. Niistä siis pidän, mutta en ole tullut ajatelleeksikaan lukea läheskään niin pitkiä kuin Harry Potterit. Pidättäydyn mielummin lyhyissä kirjoissa, niissä kiinnostus ei niin nopeasti lopahda. :) Ehkä ajan kanssa sitten pidempiinkin... Enempää en tiedä mitä kertoa, mutta lähinnä tuollainen olen. ^^