Viidakon kutsu

Alpo, 12 vuotta, on 185 senttimetriä pitkä ja painaa 92 kiloa. Valtavasta koostaan huolimatta Alpo on kiltti eikä tekisi pahaa kenellekään. Hänellä on luokallaan yksi ystävä, Alma, joka puolestaan on hyvin pienikokoinen. Alma tietää asioita, joita muut eivät tiedä, ja joista ei kerrota oppikirjoissa. Hän kertoilee tunneilla vouskuista, motosynteesistä ja Hesekielen veljestä Mesekielistä, mutta yleensä opettaja keskeyttää Alman jutut heti alkuunsa. Eräällä tunnilla Alma saa kuitenkin kertoa Suomesta löytyvästä viidakosta. Suovimba on Kainuun erämaassa ja siellä asustaa kadonnut kansa, vimbat. Vimbat elävät eristyksissä muusta maailmasta eräänlaisessa trooppisessa taskussa. Vimbojen iho on mantelinvärinen ja he puhuvat suomen kieltä.

Opettaja eikä kukaan oppilaista usko Alman tarinaa, mutta kesäloman alettua Alma ja Alpo matkaavat rinkat selässä Sotkamoon ja lähtevät samoilemaan Kainuun erämaahan. Eräänä aamuna he heräävät teltassaan tukahduttavaan kuumuuteen ja ihmettelevät, miksi keskellä Suomen kesää on pimeää aamullakin. Alpo ja Alma ovat löytäneet Suovimban. Vimba nimeltä Baavo kertoo heille, että Suovimbaan eksyneet ihmiset ovat korbitonttuja, eivätkä yleensä selviä heidän maillaan. Korbitontut sairastuvat korkeaan kuumeeseen ja kuolevat.

Kohtaloaan uhmaten Alpo ja Alma tutustuvat vimbojen elämään, koska he haluavat auttaa heitä. Suovimban alueelle on tunkeutunut karhu, eivätkä vimbat pysty karkottamaan sitä omin voimin. Alpo ottaa tehtäväkseen hoidella karhu pois vimbojen mailta ja Alma yrittää opettaa vimboja lukemaan ja tanssimaan. Uudet asiat kuitenkin pelottavat viidakon asukkeja ja sitten Almalle kohoaa kuume. Kuinka korbitonttujen käy?