Alkuun otin kirjan lainaan vain sillä perusteella että sen on kirjoittanut eräs lempikirjailijoistani -pahemmin ajattelematta. Mutta päästyäni vauhtiin lukemisessa parani kirja koko ajan. Voin sanoa suoraan että mielestäni kirja on Pratchetin paras kaikista lukemistani [niitä ei ole kovin montakaan, kaikki nuorten kirjat]. Maun ajatukset olivat vahvoja aijemmin uskomiaan jumaliaan kohti. Ja perustelut eri ihmisille olivat hyviä. Kirja ei ollut semmoinen perus kadotaan ja palataan ja rakastutaan -kirja vaan loppukin oli yllätys. Osalla tavallaan yllätys oli positiivinen mutta samalla juonen kannalta ehkä hiukan surullinen. Ainut asia mistä en kirjassa pitänyt oli se että se loppu, mutta mikään ei ikävä kyllä kestä ikuisesti. Voisikin sanoa myös että tuo virkkeen viimeinen lause oli yksi kirjan teemoista, joita siitä löytyi useita.
Lämpimästi suosittelen kaikille!
1 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.