Unienvaihtaja on unenomainen kertomus ystävyksistä, Myrskystä ja Aallosta, ja heidän kesästään Himlaholmin saaressa.
”Tie mutkistui mutkistumistaan ja muuttui kuoppaisemmaksi ja kapeammaksi. Puiden oksat raapivat jo auton kylkiä. Meri tuntui tulevan vastaan, kiipeävän kohti autoa kallioiden ja kaislojen yli. Kirsikan talo ei näkynyt tielle eikä mistään olisi voinut arvata, että jossakin kaiken sen vihreyden keskellä olisi minkäänlaista rakennusta, saati sitten vanhaa huvilaa piharakennuksineen. Kun Kirsikka äkkiä iski jarrut pohjaan, tytöt luulivat auton hajonneen.
-Benvenuti, Kirsikka sanoi ja hyppäsi ulos. Hän kiipesi auton lavalle astumalla renkaan päälle ja alkoi saman tien heitellä tyttöjen tavaroita alas. Oltiin siis perillä. Vasta autosta noustuaan tytöt huomasivat koukeroisen, ruostuneen rautaportin, josta olivat juuri ajaneet sisään. Vehreiden, vanhojen puiden takana pilkotti harjakattoinen talo ja joitakin muita rakennuksia.
-Tervetuloa lumotulle saarelle, Aalto kuiskasi matalalla äänellä ja Myrskyä värisytti. He tarttuivat matkatavaroihin ja lähtivät kävelemään epäröiden taloa kohti.”
Eppu Nuotion ja Tuulikki Tolosen yhdessä kirjoittama kirja Unienvaihtaja kertoo kahdesta tytöstä Aallosta ja Myrskystä, jotka ovat keskenään hyviä ystävyksiä. Tytöt matkustavat kesäksi saareen kesätöihin. He saavat toimia Myrskyn erikoisen kummitädin, Kirsikan, taidenäyttelyn oppaina. Saari on oma maailmansa. Myrsky ja Aalto yöpyvät perhostenkeräilijän kesähuoneessa, jonka kattoon on maalattu merkillisiä olioita. Tyttöjen kesä onkin täynnä monenlaisia kummia sattumuksia. Tarinan edetessä selviää myös, mikä Unienvaihtaja oikeastaan on.
Kirja on unenomainen tarina ystävyydestä ja kesästä. Tarinassa muistot ja unet heräävät henkiin. Kirjassa sekoittuvat unet ja todellisuus, mennyt ja nykyisyys. Kirjan tunnelmassa on jotakin, mikä saa ainakin minut tarttumaan kirjaan uudelleen ja uudelleen.
Kirjaan on ilmestynyt myös jatko-osa, Kuunsulka.
Luin myös tämän noin vuosi sitten, kun tein kirjavinkkejä. Kirja jäi lähtemättömästi mieleen ja olen suositellut sitä monille kirjastoni asiakkaille. Kuten, Peppilotta, mainitsit, tunnelma on juuri se tekijä mikä kirjassa eniten kiehtoo. Tytär-äiti -suhteen juonikuvio on pääpiirteissään melko helposti arvattavissa, mutta siitä huolimatta jännitys mahdollisesta kohtaamisesta säilyy loppuun saakka.
Olen myös lukenut tämän kirjan ja minä en pitänyt siitä. Ihan kiehtova tarina mutta ei iskenyt minuun.
2 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.