Taulukeikka

Päähenkilönä on Dylan Hughes, näivettyvän Madonin kaupungin ainoa poika.
Hänen perheensä omistaa pienen huoltoaseman, joka sinnittelee hädin tuskin kuivilla päivästä toiseen. Dylan pitää kirjaa asiakkaista, heidän autoistaan ja siitä, mitä he ostavat tai millaisia he ovat. Lisäksi Dylan rakastaa Teinimutanttininjakilpikonnia. Rafaello, Donatello, Leonardo ja Michelangelo ovat vain taistelukykyisiä kilpikonnia, kunnes eräänä päivänä huoltoaseman ohi kaupunkia varjostavalle vuorelle ajaa pakettiauto. Muutaman päivän kuluttua autoja tulee kymmeniä, ja kaupunki kuohuu.

Kaikki haluaisivat tietää, mitä vuorella on tekeillä. Siellä on vain hylätty kaivos! Erilaiset huhut lähtevät liikkeelle nopeasti, ja kaikki tuntuu keskittyvän huoltoasemalle. Salaperäinen Lester pysähtyy siellä, juttelee Dylanin kanssa ja jää epähuomiossa siihen käsitykseen, että Dylan rakastaa taidetta enemmän kuin elämää.

Elämä muuttuu entistä sotkuisemmaksi, kun Dylanin isän rakkaudella kunnostama auto varastetaan, vakuutusmiehet käyvät urkkimassa asioita liiankin usein, Lester kyselee mahdottomia kysymyksiä ja lopulta Dylanin isäkin katoaa. Onko suuren luokan taidevarkaus ainoa tapa saada perhe pysymään koossa?

Cottrell Boyce kirjoittaa kauniisti, hauskasti, vitsikkäästi ja liikuttavasti. Perhe on kaiken keskus, ja vaikeuksien lävitsekin pystyy taistelemaan tiensä, kunhan löytää itsestään tarpeeksi toivoa. Usein voitto kyllä löytyy lähinnä vahingossa ja suurien mokauksien kautta...

Inhimillisyys ja humanismi kulkevat läpi koko kirjan huumorin ohella.
Taide muuttuu eläväksi, arkipäivän tilanteisiin ja ihmisten surkeisiin elämäntilanteisiin vaikuttavaksi voimaksi. Yksi taulu voi olla rahaa, mutta se voi myös olla toivoa, muutosvoima ja kapinan aloittaja.

Tämän kirjan toivoisin löytävän tiensä jonkun opettajan pöydälle, sillä se sopisi mainiosti yhteisluettavaksi koko luokalle - tietenkin maalausten etsimisen ja niiden tulkinnan kanssa!

Reetta Saine