Sokerista, kukkasista

Aluksi kaikki tuntuu vain vitsiltä. Melissan huomiohakuisuudelta, kepposelta. Vähitellen huoli syrjäyttää kiukun, kun poliisit ja iltapäivälehdet aloittavat oman työnsä. Minttu etsii siskoaan, mutta samalla hän muistelee, hahmottaa tyttöjen elämää ja ihmissuhteita. Äiti yrittää jaksaa eteenpäin ja isä tulee Belgiasta, vaikka siellä odottavatkin uusi vaimo ja pian syntyvä vauva. Lohduttomuus ja epävarmuus painavat raskaasti koko perhettä, ystäviä ja poikakaveria.

Kun Melissa viimein löytyy, on shokki täydellinen. Miten näin on voinut käydä?

Tihisen kirja ei ole salapoliisikertomus eikä jännärikään. Jännitystä ei pyritä rakentamaan sen itsensä takia, vaan kertomus lepää enemmän Mintun ajatusten ja tunteiden varassa. Kerronta ei ole suoraviivaista, vaan hyppelehtii novellinomaisina paloina erilaisten kohtausten, muistojen ja henkilöiden välillä. Kokonaisuus muodostuu vähitellen ja se on lopulta aika kaunis.

Reetta Saine