
Teräksen kieli on upeaa. Parhaimmillaan se on unenomaisessa tunnustelussa, hiljaisuuden ja kielen välisessä tilassa, Sinisessä huoneessa.
Juoni on lyhyt: Sigrid on tuleva teiniäiti, joka pissaa tikkuun, miettii tulevaisuutta ja päättää äitiytyä. Kirja jaksaa kuitenkin kantaa yli 300 sivua kevyesti. Sigridin elämässä asiat eivät ole helppoja eivätkä vaikeita, vaan sekä että. Välillä mahdottomia, välillä ihania - niin kuin asiat nyt tuppaavat olla. Ympäristö jaksaa kauhistella nuorta naista, joka 17-vuotiaana päättää pitää lapsensa. Poikaystävä yrittää parhaansa, tulevat mummo ja pappa vähitellen myös, mutta lopulta kaikki päätyy vain Sigridiin ja lapseen. He ovat henkilöt, joiden pitää etsiä itselleen elämä ja opetella elämään sitä yhdessä.
Raskauden myötä Sigridiin tulevat myös muistot kauan sitten kuolleesta isästä, omasta lapsuudesta ja äitiyden historiallisesta kiertokulusta. Naiseus tunkeutuu keskelle tyttöelämää, ja on vaikea luopua entisestä. Vanhasta ruumiista, vanhoista ystävistä ja vanhasta elämästä, jotka kaikki olivat niin uusia vielä. Luopumisen tilalle tulee uutta, mutta Sigrid ei läheskään aina ole varma siitä, että hän haluaisi valita sen.
Raskauden kestäessä ja vauvan kypsyessä valmistuu myös Sigrid, löytää Sinisen huoneen ja äitiytensä. Sigrid riittää sittenkin kaikille.
Reetta Saine
0 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.