Rottaklaani

Ykä on kauhea raukkis ja aika söpö symppis samalla kertaa. Hän pelaa paljon tietsikalla. Liikaa äidin mielestä, joka nappaakin poijalta hiiren pois, ja antaa sen vain määräajaksi, eikä edes joka päivä. - Mene ostarille, siellä ne muutkin sun ikäiset roikkuu, äiti kehottaa. - Äläkä tuu takasin ennen kahdeksaa tai mä ammun sut. Ostarilla Antikainen aiheuttaa pikkukolarin, jonka ansiosta Ykä tutustuu Niemiseen, CP-vammaiseen poikaan. Nieminen kutsuu Ykän kotiinsa, eikä Ykä oikein tiedä, kuinka olla vammaisen kans. Miten vammaiselle pitäis oikein puhua? Pojalle alkaa tulla hiki. Mutta Niemisen mutkattomuus ja hurttikin huumori sulattaa Ykän ennakkoluuloja ja vähitellen pojat ystävystyvät. He perustavat Rottaklaanin, johon liittyy myös kaksi muuta eri tavoin vammaista Niemisen ystävää. Ykän on pakko kasvaa hyväksymään toisten erilaisuutta. Antikainen on ollut Ykän mielestä ääliö aivan päiväkoti-ikäisestä. Onko Antikainen itse asiassa ikinä oikeasti tehnyt mitään pahaa Ykälle? - Sulla taitaa olla pipo kireällä, Nieminen toteaa Ykän Antikaisvaahtoamiseen. Rottaklaani valmistelee kuitenkin Antikaiselle perinpohjaista opetustuokiota Kauhukartanossa. Siihen tarvitaan Peten muovista luurankokaveria, Horttanaista, ja Jenni Kitumaan rottaa. Suunnittelussa on mielikuvitus, netti ja rohkeuskin koetuksella. Kuka mahtaa nauraa parhaiten? Monesti se on se viimeinen nauraja, mutta Rottaklaanin lukijapa saa nauraa alusta asti, ensi sivusta kirjan loppuun saakka.

Marja-Leena Mäkelä