ei oo koskaan jaksanut lainata lukeaakseen, mutten sano eikö kuulosta kiinostavalta

Perusnuortenkirjallisuuteen kuuluu ankarasti ongelmia itsen, identiteetin, perheen ja seksuaalisuuden kanssa. Joihinkin ongelmiin odotetaan ratkaisua, toiset opitaan sietämään osana aikuistumista. Lukijan samastuminen päähenkilöön on ensiarvoisen tärkeää, ja lukemisen kautta voi oppia jotain itsestään - tai ainakin huomata, että jollain menee vieläkin huonommin kuin itsellä.
Malliesimerkki on Moona, 17-vuotias lukion tokaluokkalainen, jonka elämässä mättää enemmän tai vähemmän kaikki. Ihan kaikki. Äiti on lähtenyt lätkimään jo ajat sitten, isä on puolihöperö kasvientutkija ja Lapinhullu, isosisko läski ja typerä, paras kaveri rakastuu Moonan ihastukseen ja luokkaretkikin häämöttää edessä.
Liikunta ja liikunnanohjaaja Matti tuntuvat välillä nostavan Moonaa elämän harmaudesta, mutta seurusteleminen ja seksi eivät nekään tunnu siltä kuin pitäisi. Kun isosisko yrittää tehdä varovaisia lähentymisyrityksiä ja isä tuppaa mukaan luokkaretkelle Lappiin eräoppaaksi, on itkussa pitelemistä.
Lapin erämaissa vihaisuus kärjistyy, kapinointi saa uusia mittasuhteita, kun yhden oikuttelu vaikuttaa koko porukan turvallisuuteen ja elämään. Kukaan ei pääse toistaan pakoon, vaan ongelmat on kohdattava kasvokkain. Hauras yhteys ja ystävyys nostavat päätään, vaikka kaikkea mennyttä ei voikaan pyyhkiä pois. Tulevaisuutta harva jaksaa vielä edes pohtia.
Rinkkadonna ei varsinaisesti ole ongelmaromaani, vaikka siinä sen piirteitä onkin. Enemmän se voisi olla arkisesta elämästä kertova kirja, jossa elämä näyttäytyy synkkänä muttei kuitenkaan täysin mahdottomana olotilana.
Reetta Saine
ei oo koskaan jaksanut lainata lukeaakseen, mutten sano eikö kuulosta kiinostavalta
1 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.