Rastas

Hyvä esimerkki uudelleenajattelusta on Rastas, romaani 15-vuotiaan Lotan ja unelmien rasta(s)päisen prinssin Jaken suhteesta, jossa kuohuu yli niin hyvässä kuin pahassakin. Ihastuminen ja vähitellen syvenevä rakastuminen kuvataan räväkän herkästi, neitsyyden menetys ja seksin ihanuus realistisella innolla. Sitten pamahtaa: Lotta tajuaa olevansa raskaana supervarmasta ehkäisystä huolimatta.

Lotta on pehmoisän ja huolehtivan äidin ainokainen, ja tulevaisuudensuunnitelmien muutos ottaa koville. Ei lukiota, ei kymppiluokkaa, vaan äitiysneuvola. Puolihöpsähtänyt vauhti-mummo on lopulta ainoa, joka osaa nähdä asioissa vain sen positiivisen puolen. Perinteinen nuortenromaanien pohdiskelu: abortti vai vauva, käydään läpi suhteellisen nopeasti ja siitä alkaa valmistautuminen äitiyteen.

Mielettömän hyvä turvaverkko, vahva itsetunto ja usko parisuhteeseen luovat kirjaan ehkä hiukan yltiöpositiivisenkin tunnelman, jota Kaskiahon ronski kieli vielä korostaa. Jopa liiallinen verbaali-ilotulitus väsyttää välillä lukijaa konstailevuudellaan, mutta monesta asiasta löytyy aitoa huumoria kielipelien kautta. Loppu ei ole yksiselitteinen, mutta silti toiveikas - todella erilainen kuin "perusongelmakirjojen" tarkoitushakuinen osoittelu.

Mukavinta kirjassa on uudenlainen suhtautuminen nuorten tyttöjen ja naisten seksuaalisuuteen. Lotta on tavallinen, vastuuntuntoinenkin nuori nainen, mutta se ei estä häntä haluamasta, tuntemasta ja nauttimasta. Kaskiaho ei myöskään lankea yliromanttiseen hörsöilyyn, vaan puhuu asioista niiden omilla nimillä - joidenkin mielestä ehkä liiankin tuttavallisesti. Oma ruumis on sekä ongelmien lähtökohta että olemisen mahdollisuus, Lotan omien mielikuvien ja toimintojen mukaisesti.

Reetta Saine