Ever menettää auto-onnettomuudessa perheensä ja käy itsekin lähellä kuolemaa. Hän kuitenkin selviytyy, mutta saa yllättäen mysteerisiä yliluonnollisia kykyjä: hän kykenee kuulemaan toisten ajatuksia ja näkemään ihmisten auroja ja kummituksia.
Kyky kuitenkin tekee hänet yksinäiseksi - tai niin hän luulee kunnes kouluun ilmestyy uusi oppilas: komea, mutta salaperäinen Damien, jossa tuntuu olevan jotain hämärää.. Kuka - tai mikä Damien oikeastaan on? Everin surun, toipumisen ja rakastumisen lisäksi Punaiset tulppaanit käsittelee muita nuorille tärkeitä asioita kuten koulua ja sen hierarkiaa, yksinäisyyttä ja erilaisuutta sekä hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Kirjassa on sopivasti jännitystä, huumoria, romantiikkaa ja viisauttakin samassa paketissa! Punaiset tulppaanit on kuusiosaisen Kuolemattomat-sarjan ensimmäinen osa.
Oon lukenut ja mielestäni tosi hyvä kirja, kiva juoni ja kiinnostava tarina jokseenkin. Päähenkilö ärsytti välillä, mutta muuten ok. Yritinkin heti luettuani etsiä sitä täältä (en löytänyt sitä silloin) ja nyt se on tänne tupsahtanut.
Vähän erikoinen tuo juoni ja suosittelen lukemaan:)
paras kirja kannattaa lukea .... suosittelen kaikille
Kirja sieppaa niin hyvin mukaan tarinaan, että siihen rakastuu kerrassaan heti. ♥
Kirjasta löytyy taikaa, rakkautta, pelkoa, vampyyrejä,...
Suosittelen ehottomasti lukemaan, vaikka kansi ei saatakkaan näyttää kiinostavalta, mutta sen sisältö on mahtavaa luettavaa! ♥ :)
Tuli tossa vain mieleen, että eihän tässä kirjassa ole vampyyrejä. Ainoastaan kuolemaatomia :) Hyviä ja pahoja sellaisia. Ainakin niin itse muistelen...
Oli hyvä ja mukaansa tempaava kirja. Suosittelen :)
Ihan mielettömän hyvä kirja. Toka osa on jotenkin outo, mutta sekin silti ihan paras!
Ihana kirja, parin ensimmäisen luvun jälkeen tiesin pitäväni kirjasta, ja aliarvioin, koska se oli parempi kui hyvä :)
... Mut eiks se ollu Damen, eikä Damien? Ihan pieni virhe, Mutta mulla on paha tapa huomauttaa kaikista :) muuten siis hyvä arvostelu :)
Mä en tykännyt tästä kirjasta melkein yhtään. :o Hahmot otti päähän ja juonessa ei ollut lainkaan yllätyksiä eikä mitään uutta. Kyllähän tää yhen päivän välipalana menee, mutta vähän harmittaa, että ostin koko kirjan.
Joo, tää oli ihan jees kirja, siihen pysty helposti eläytymään. Tykkäsin :)
HeipäHei!
Ajaattelin ekan kommentin pistää, luin tuon arvostelun/kirjatxt tuosta, ihan mielenkiintoiselta vaikutti.
Olen vannoutunut dekkaristi, jotenka salapoliisi vakoilu on mun juttu.
Siksi kysyisin onko tämä kirja minulle? haluan jaalentaa kirja kategoriaani jotenka otan kirjaehdotuksia vastaan, esim tässä kirjassa :)
Kokeile ihmeessä, jos kuulostaa kiinnostavalta!
Itsekin olin aikoinaan vannotunut dekkaristi, mutta nykyään luen aivan laidasta laitaan kaikenlaista... Ja täytyy sanoa, että paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin pysytellyt pelkällä dekkarilinjalla!
Kirja ei ollut mielestäni ainakaan oikeen millään tapaa Dekkari yms. Mutta ihan hyvä kirja kuitenkin, että suosittelen lukemaan tämän ja sen kakkos-osan myös :))
oon lukemassa parhaillaan tuota kirjaa ja ainakin tähän mennessä ollut tosi hyvä.
Tää on ihan mahtava kirja. Ja koko sarja ylipäätään! Suosittelen lukemaan. :D
Kirjalla olisi potentiaalia todella hyväksi nuorten kirjaksi, mutta jotkin asiat vain häiritsevät suunnattoman paljon:
Vasta kirjan puolivälissä selviää jotain Everin pikkusiskon ulkonäöstä. Eikä kyse ole vain Everin siskosta, vaan kirjan tunnemaailmaan on hyvin vaikea päästä käsiksi kun hahmoja ei ole kuvailtu riittävän tarkasti.
Tunneilmauksetkin ovat kuin muualta kopioituja, hädintuskin mitään välittyy lukijalle.
Everin ikäkin selviää vasta kirjan puolenvälin tienoolla. Hän ei olekkaan käsittämäni 14-vuotias teini, vaan 16-vuotias nuori neito. Käsityksen nuoremmasta henkilöstä antaa surkeasti toteutettu teinimäinen "mä" ja "sä" kielimuoto, joka häiritsee koko kirjan ajan. Tästä tosin syytän kirjailijan sijaan suomentajaa, sillä puolet ajasta hahmot puhuvat minä muodossa ja puolet lauseista tulevat toisella muodolla. Ajatukset ovat onneksi "minä" muodossa. Kirjasta löytyy myös jokunen kirjoitusvirhe.
Pidän myös epätodennäköisenä, etteikö kirjailija olisi lukenut ainakin Harry Pottereita, Twilightia ja Hush hush -sarjaa. Moni kohta juonessa on ennalta arvattava ja tylsä, koska tilanteet ja henkilöt ovat jo tuttuja aiemmin mainitsemistani kirjasarjoista.
"Rakkaus vahvistaa, rakkaus parantaa" hömppä ei uppoa, vaan kuulostaa täydeltä kliseeltä, kuten kirjan loppu muutenkin.
Seuraavat kaksi kirjaa on jo ostettuna, joten enköhän jää tutkimaan ovatko suomentaja ja kirjailija parantaneet työtään...
Tää oli mun paras koskaan lukema kirja ja aloitan toisen osan lukemisen :) Mutta en kyllä ollenkaan ymmärrä niitä, jotka tulevat tänne valittamaan siitä, että kirjassa on käytetty puhekieltä kun ihmiset esim. puhuvat toisilleen!?! Puhuvatko 16-vuotiaat toisilleen tavalla ''kun MINÄ tein sitä ja SINÄ tätä'' ymsymsyms... Ja sekin kun jotkut valittavat parista kirjoitusvirheestä! Raivostuttaa sellainen, koska voisi ihan hyvin miettiä, että voi olla hieman hankalaa suomentaa kolmesataakolmekymmentäviisi sivuinen kirja, ilman YHTÄKÄÄN virheättä!!! Ja tietysti kirjan kirjoittaja ottaa mallia muiden hyvin menestyneistä kirjoista, mutta ei tuota kyllä matkimiseksi voi sanoa! Mutta kirja oli ihana♥
17 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.