Poika raidallisessa pyjamassa kertoo pienen Bruno-pojan tarinan sota-ajan Saksassa. Tätä kirjaa et luettuasi voi unohtaa!
Bruno on 9-vuotias berliiniläispoika, jonka perhe muuttaa mukavasta kaupunkitalostaan kummalliseen maaseutupaikkaan, Aus-vitsiin. Isä on Saksan armeijan palveluksessa, mutta Brunolla ei ole selvää käsitystä siitä mitä isä siellä tekee. Ainakin hän on etevä mies, ja jollakin Hillerillä on suuria suunnitelmia hänen varalleen. Isällä on myös hurjan komea univormu, paljon alaisia ja tärkeä työhuone jonne ei saa mennä ilman erillistä kutsua. Muutto harmittaa Brunoa ja hänen sisartaan, omat ystävät jäävät Berliiniin ja uusi koti tuntuu kolkolta. Kodin ympärillä on kaunis, hoidettu puutarha, mutta sitä ympäröivien korkeiden aitojen takana on kummallisen karua. Siellä ei kasva mitään ja naapureiden talot ovat matalia, rumia parakkeja. Lisäksi naapureita näyttää olevan kamalan paljon, he ovat likaisen näköisiä ja kaikilla on hassut raidalliset pyjamat päällään keskellä päivää! Kielloista huolimatta yksinäinen Bruno menee aidan luokse katselemaan naapuruston elämää ja löytää sen toiselta puolelta ikäisensä pojan, Shmuelin, jonka kanssa ystävystyy. Yhtenä päivänä Bruno päättää lähteä Shmuelin mukaan etsimään tämän kummallisesti kadonnutta isää.
Kirja on kaunis ja kauhea tarina sota-ajasta Auschwitzista pienen Bruno-pojan silmin. Kirjaa ei voi kuitenkaan suositella kovin pienille lukijoille. Se saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Surullinen, mutta hieno lukukokemus!
alux tuntu, ettei noin evoo tyyppii voi ollakaan. eihän se tajunnu mitään, mitä sen ympärillä tapahtuu! mä vihasin sitä Bruunoo!
mut sit mietin, et se oli vasta 9 vee.
ei ne aikuisetkaan sillon välttist tienny, mitä se Aatu oikein duunaa.
Tämä kirja oli ehkä koskettavin, mitä olen koskaan lukenut. Luin sen äidinkielen kolmoskurssin kokeeseen, mutta luultavasti jossain vaiheessa elämää olisin sen muutenkin lukenut. Loppu on hyvin mystinen ja jää hiukan avoimeksi... Viesti tulee kuitenkin selvästi perille - ja se on surullista luettavaa :( Kirja on kirjoitettu näennäisen helpoksi lukea, mikä on osoitus loistavasta kirjailijan työstä!
Luin tuon kirjan, koska olin nähnyt jo elokuvan. Se oli hyvin ja selvästi kirjoitettu, mutta loppu jäi kuitenkin epämääräiseksi, ja sitä en olisi muuten aavistanut oikein, ellen olisi nähnyt elokuvaa. Opettaa kuitenkin hyvin tuosta ajasta, ja herättää ajatuksia siitä ajattelutavasta, miten tuolloin ajateltiin juutalaisista.
Mielipiteeni jakautuvat tässä kirjassa. En aina jaksanut Brunon sinisilmäisyyttä, vaikkakin se on ikäisilleen minusta aika ominaista. Aihe on kiinostava. Olen innostunut toisen maailmansodan ajasta, erityisesti saksan osaa siitä.
Loppujen loputtua kirja käsitteli aika vähän "poikaa raidallisessa pyjamassa" ja enemmän Brunon mietteitä nykyisestä elämäntilanteestaan.
Mutta kuten jo sanoin: aihe, jota kirja käsitteli sai minut tarttumaan tähän kirjaan ja jatkamaan lukemista. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja loppu oli jotenkin minusta odotettavissa, mutta ei se sitä kiellä että se olisi surullinen. Shmuelin olotilat ja sotilaiden karski käyttäytyminen jäivät parhaiten mieleeni. Tuohan on vain minun mielitipeeni. Suosittelen tätä silti kaikille, vähänkin kiinostuneille.
Kirja oli musta tosi hyvä, vaikka muaki välillä pikkasen ärsytti se Brunon naiviuus. Mun mielestä loppu ei ollu ollenkaa epäselvä ja se ois ollu tosi tyhmä jos se olis ollu liian yksityiskohtanen. Shmuelista olis kyl voinu kertoo ehkä enemmän ja sitä Brunon ja Shmuelin ystävyyden kehittymistä kertoo ehkä tarkemmin. Tää kirja jää kyllä mieleen.
5 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.