Painajaisten lintukoto

Päähenkilö Lunni näyttää nuorelta pojalta, mutta on todellisuudessa paljon vanhempi. Oikeastaan Lunni ei ole poika, eikä edes totta tai harhaa. Hänellä on kyky taivuttaa todellisuutta uniensa kautta.

Lunni jättää uneksivat sisarensa ja äitinsä Horroskehrääjän lähtiessään kotipuultaan suolta. Pian Lunni oivaltaa, että hänen tekonsa vaikuttavat kielletyn tosimaailman ihmisiin paljon enemmän kuin hän arvaakaan. Kaarniolassa ihmiset kuolevat nukkuessaan ja näkevät painajaisia. Seurauksena on, ettei kukaan enää uskalla nukkua. Lunnin kotonakaan kaikki ei ole kuten pitäisi, sillä vialliset sisarukset pannaan Horroskehrääjän toimesta ”pois”. Lunni pelkää menettävänsä kaikki rakkaat sisarensa.

Lunnin on päästävä takaisin kotipuulleen, jotta ihmisten painajaiset loppuisivat. Sitä ennen Lunnin on kuitenkin löydettävä lintu, jonka avulla hän uskoo pääsevänsä takaisin kotiin. Hän löytääkin itselleen arvaamattoman ja villin Pikipuhkojan, jota alkaa kesyttää. Lunnin on myös etsittävä noita Palila, joka kasvattaa linnuista valtavia ratsuja taikajuomallaan. Noita kuitenkin vaatii palveluksistaan kalliin hinnan. Hän haluaa Lunnin tuovan vastalahjaksi kontetyttö T23:n. Konetyttö on arvoituksellinen ja kaunis kuin öinen taivas sinisine ihoineen ja valkoisine hiuksineen. Lunni rakastuu, mutta tuulta syövällä konetytöllä ei ole tunteita. Asiat mutkistuvat, sillä Lunni ei voi viedä rakastettuaan Palilalle. Konetyttö saa nimekseen Tui. Tui toivoo löytävänsä keinon muuttua ihmiseksi ja kykenevänsä tunteisiin. Lunni puolestaan haluaisi pelastaa tosimaailman ihmiset, omat sisarensa ja tietysti Tuin.

Siiri Enorannan teos on korkealaatuista, unennomaista ja syvällistä fantasiaa. Runsas ja värikäs lintu- ja luontokuvaus on olennainen osa teoksen maagista tunnelmaa. Kovin nuorille fantasian ystäville teos ei ehkä sovi sen tuhoa enteilevän ja ahdistavan tunnelman vuoksi. Upea!