"Jos joskus rakastut johonkuhun tyttöön, Krabat, älä anna sen näkyä itsestäsi. Pidä huolta ettei mestari huomaa sitä."
14-vuotias Krabat viettää kiertolaiselämää noin 1600-luvulla Saksin ruhtinaskunnassa, kunnes eräänä yönä hän saa unessa käskyn korpeilta. Hän lähtee Schwartzkollmin pahamaineiselle ja pelottavalle mustalle myllylle ja pestautuu oppipojaksi. Hän ei voi aavistaakaan, mihin on sitoutunut, sillä myllyn mestari hallitsee kahtatoista myllyrenkiään rautaisella otteella ja teettää heillä raskasta työtä. Pahinta on kuitenkin se, että heillä ei ole enää vapautta omiin valintoihin. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin totella. Pakeneminen on mahdotonta, sillä mestari elää ikuisesti, hallitsee kaikkea ja näkee kaiken – myös oppipoikiensa ajatukset ja unet.
Neljännesvuoden myllärin opissa oltuaan Krabatin koeaika päättyy. Hän pääsee viimein osalliseksi myllyn salaisuuksista ja lennähtää korpiksi korppien joukkoon. Myllyssä toimii musta koulu, jossa mestari opettaa orrella korppeina kököttäville rengeilleen mustaa magiaa ja taikavoimien käyttöä. Talven tullessa Krabat huomaa myllyrengeissä muutoksen. Kaikki rengit pelkäävät, niin myös Krabatin ystävä Tonda, mutta hänen ei ole lupa puhua siitä Krabatille. Uudenvuodenyönä tapahtuu onnettomuus, ja Krabat on taas yhden salaisuuden verran enemmän sisällä myllyrenkien painajaismaisessa todellisuudessa. Lopulta Krabat yrittää vastustaa mestaria, mutta silloin hänen on myös paljastettava mestarille itsestään enemmän kuin olisi turvallista…
Mustan myllyn mestari on omintakeinen sekoitus historiallista fiktiota, psykologista kauhua ja fantasiaa. Se on myös tarina rajattomasta vallasta, täysin toisen armoilla olemisesta ja oikeudesta omaan tahtoon ja päätöksiin.
Tämä oli todella hieno kirja.
Joo alku, eli tarkemmin sanoen ensimmäinen kappale, oli hienoinen pettymys. Se ei pahemmin johdatellut vaan jo toimi. Krabatin uni ei vain tarpeeksi vakuuttava, jotta voisi vain mennä myllylle, ilman mitään vastustusta.
Mutta sitten kun kirja pääsi vauhtiin parani kirja ja pettymys katosi pois.
Olen täysin samaa mieltä Brunojrin kanssa.
Krija on jännittävämpi sitten loppua kohti.
Meillä on tuo kirja, ja äiti tässä ihan tällä viikolla kehoitti minua lukemaan sen. En kuitenkaan ollut erityisen innostunut kirjasta. Mutta nyt on kyllä pakko lukea! Vaikutta jännältä!
3 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.