En tykänny. Jaksoin lukea vaan jonku verran, ku alko ahdistaa Saarelan tapa kirjottaa syömishäiriöstä.

"Mun on pakko" on koskettava tarina nuoresta tytöstä, jonka syömishäiriö riistäytyy käsistä.
Liisi on hyvän perheen täydellinen ja kiltti tyttö. Koulussa hänen todistuksensa on täynnä kymppejä, hän urheilee, osallistuu seurakuntansa nuortentoimintaan ja muutenkin kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta Liisillä onkin salaisuus. Sairaanhoitaja-äiti ja pastori-isä ovat täysin tietämättömiä tyttärensä ongelmista ennen kuin Sussu, Liisin ystävä, juoruaa sen heille. Liisi ei syö kunnolla ja oksentaa kaiken syömänsä ruoan. Alkujärkytyksestä selvittyään Liisin vanhemmat alkavat järjestää tyttärensä hoitoa. Liisi passitetaan psykologin juttusille ja koko perhe osallistuu perheterapiaan. Mutta Liisi ei tunne olevansa sairas. Hän tavoittelee täydellisyyttä koulussa, urheilussa ja kaikessa tekemisissään, mutta mikään ei tunnu riittävän hänelle. Edes uskonto ei anna Liisille lohtua vaan hänestä tuntuu, että sekin on suorittamista. Eikä hän ole koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis ja ennen kaikkea, laiha. Liisillä on onneksi vahvat tukiverkot ympärillään, jotka auttavat ja kantavat rikkinäisen tytön takaisin elämän syrjään kiinni.
En tykänny. Jaksoin lukea vaan jonku verran, ku alko ahdistaa Saarelan tapa kirjottaa syömishäiriöstä.
oon eri mieltä ensimmäisen kommentin kirjoittajan kanssa. :| mun mielestä kirja oli mahtava, vaikkakin käsittelee rajua aihetta. mutta jonkun täytyy rajuistakin aiheista kirjoittaa ja saarela onnistui mielestäni hyvin(:
2 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.