Kommentti:
Kirja oli alussa hieman sekava, ja loppui ärsyttävästi kesken, mutta muuten pidin kirjasta kovasti! Suoisttelen lämpimästi kaikille Anun faneille! :)
Sivupiiri » Kirjavinkit » Molemmin jaloin
Käyttäjien arvio:
Kirjaa löytyy kirjastoista:
- Kirjaudu sisään / rekisteröidy
ja valitse itsellesi lähikirjasto. - Voit myös hakea kirjoja itse
käyttämällä Frank-monihakua.
Anu Holopainen on kirjoittanut feminististä fantasiaa jo kauan, mutta nyt on vuorossa askel puhtaaseen scifiin.
Kolmas maailmansota on käyty, ja biologisen sodankäynnin jäljiltä torakkakuumeeseen on kuollut suurin osa maailman väestöstä. Vähitellen jäljellejääneet on koottu territorioihin, joissa eletään suojassa sekä itseltä että muilta. Luonto on ollut lähellä tuhoutumista, ja siksi ihminen on täysin eristetty siitä. Ihminen on myös eristetty eläimellisestä viettielämästään asentamalla jokaiseen inhibiittoreita, jotka estävät mm. hormonaalisen toiminnan. Kaikki elävät suhteellisen tasaista androgyynia elämää.
Suurin
ongelma on ihmissuvun lisääntyminen. Keinokohtu ei ole
lähelläkään läpimurtoa, ja siksi tarkasti
valikoitu osa naisista ja miehistä pääsee Äitikeskuksiin
tai Luovuttajiksi. Tätä työpalvelua ylistetään,
kehutaan ja lähes palvotaan, mutta todellisuus on raaempi.
Ilman inhibiittoreita ihmiset ovat hormoniensa vietävissä,
väkivaltaisten ja seksuaalisten paineiden keskellä - ja
aina joku murtuu...
Livia ja hänen ystävänsä Petra pääsevät lisääntyjien harvalukuiseen joukkoon, mutta mikään ei tunnu olevan kauniiden esitteiden ja kuvien mukaista. Ainoa "Kanalan" siedettävä asia on luonto, johon lisääntyjät pääsevät retkeilemään. Kaukaa historiasta kaikuu ihmisen ja luonnon yhteys, joka juuri syntyneen naiseuden kanssa uhkaa tasapainoisen Yhteisön elämää.
Uhkana ovat myös saramandit - albiinoihmiset, joihin torakkakuume ei jostain syystä ole tarttunut. He elävät villi-ihmisten tapaan vapaina luonnossa pukeutuen turkiksiin ja syöden lihaa. Yhteisö pyrkii jatkuvasti tuhoamaan samarandit, mutta helpoin tapa on vain odottaa: kun sisäsiittoisuus kapinallisten keskuudessa lisääntyy, kuolevat samarandi-suvut lopulta itsestään.
Kapinalliset eivät kuitenkaan suostu luovuttamaan, vaan suuri vaara vaanii aina Äitikeskusten lisääntyjiä. Mikään ei ole houkuttelevampaa, kuin tuore geenivaranto hiipuvaan sukuun. Eräänä päivänä Lavia menee liian pitkälle...
Holopainen kyseenalaistaa terävästi naiseuden ja mieheyden, äitimyytin tarpeellisuuden sekä fyysisen ruumiin rajoja. Kirja loppuu todella kesken, joten seuraavaa osaa jää odottamaan innolla. Mihin suuntaan ihmiskunnan tulevaisuus kääntyy?
Reetta Saine
Julkaisuvuosi:
2006Kustantaja:
KaristoISBN:
9512348012Ikäsuositus:
Dekkarit
Lisätietoja
#2
:D
Ke, 30/06/2010 - 09:04 — Tuntematon
Kommentti:
Pidin kovasti! Täysin samaa mieltä kuni edellinen: alussa sekava (+tylsä..), ja kirja loppui LIIAN kesken. Muuten ihan loistava idea ja juoni! Suosittelen!
#3
suosittelen
To, 30/12/2010 - 21:07 — Darknikato
Kommentti:
Pidin tästä kirjasta, vaikka olikin vähän sekava ja loppui kesken, mutta ehkä olisi ollut parempi ensin tutustua Anu Holopaisen vanhempiin teoksiin esim. Noitien hoviin ennen kuin luin Molemmin jaloin. Mutta silti pidin tosi paljon ja luin kirjan kahteen kertaan sinä kesänä. :)
Kommentti:
Onko tästä sitten tullut koskaan toista osaa, vai jäikö se vain kesken?
#5
ei tule
Ma, 19/12/2011 - 19:12 — Tuntematon
Kommentti:
Kirjailija itse sanoo, että kirja loppuu juuri niin kuin pitikin. Minäkin olisin halunnut lukea kakkososan! Kirja loppui aivan liian kiehtovaan kohtaan.
5 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.