Linan yökirja

Niin kuin vaikka se, kuinka pitää olla kaveri tyhmien mutta kauniiden tyttöjen kanssa, jotta pääsisi mukaan roikkumaan porukkaan. Voihan siitä cooliudesta vaikka jotain tarttua Linaankin. Tai se, että on pakko juoda viinaa kun muutkin juo, vaikka oikeastaan ei huvittaisi mokailla kännissä. Ja varsinkin se, että on rakastuttava tyyppiin, joka ei kiinnosta tippaakaan ja sitten on kuunneltava sen vonkausta. Ja tehtävä lopulta se väärän tyypin kanssa, vaikka oikeastaan ainoa todellinen kiinnostava tyyppi on pörrötukkainen ja kaksi vuotta nuorempi.

Kaksi vuotta nuorempi. Kaikkihan kuolisivat nauruun, jos tietäisivät. Todennäköisesti vielä pahempaa: ensin nauraisivat ja sitten unohtaisivat, että koko Linaa oli koskaan ollutkaan. Se olisi kuolemaa kamalampi kohtalo. Vain todistamalla olevansa kuin muut pystyy elämään omaa, muka-yksilöllistä elämäänsä.

Lukija saa seurata Linan elämää hiukan vajaan vuoden ajan. Siinä ajassa tapahtuu paljon - sekä Linan elämässä että hänen päänsä sisällä. Vähitellen kapina rooleja ja muotteja vastaan nousee, omien päätösten rohkeus kasvaa, kunnes romahtaa jälleen melkein alkupisteeseen. Valoa tunnelin päässä kuitenkin häämöttää. Teiniajasta voi selvitä hengissä ja oma identiteetti löytyä massan paineesta huolimatta.

Hamberg osoittaa jälleen todeksi ruotsalaisten kirjailijoiden rohkeuden ja lahjakkuuden. Kirjan kieli on räävitöntä, tapahtumat menevät sopivaisuusrajan yli ja henkilöistä on vaikea pitää. Teos rakentuu kuitenkin kokonaisuudeksi, jossa optimismi ja selviäminen voittavat. Tämän kirjan luettuaan on todella vaikea syödä kalapullia saamatta nauru- tai yökkäyskohtausta…

Reetta Saine