Kirja
ei keskity Kirsikan identiteetin etsimiseen tai sen suoranaisesti
aiheuttamiin hankaluuksiin - suuntautuminen on itsestäänselvyys
sekä perheen että ystävien kesken, eikä sitä
tarvitse enää kyseenalaistaa. Ongelmia sen sijaan syntyy,
kun Kirsikka rakastuu luokkatoveriinsa Susannaan, enkelinkiharaiseen
mietiskelijätyttöön. Riittääkö ystävyys,
kuolettaako suuremmat tunteet, miten ihastumisesta voi puhua toiselle,
jonka tunteita ei tiedä?
Tyttöjen
välisen ystävyyden syntyä kuvataan arkisesti, päivästä
päivään etenevänä tapahtumasarjana, jossa
istutaan koulussa, käydään kahvilla ja kotibileissä
perinteisen nuortenromaanin henkeen. Opettajat ovat tylsiä,
vanhemmat ja sisarukset eivät ymmärrä, kavereiden
kanssa on helpointa olla.
Simukan
romaani kompastuu hieman todistellessaan yhä uudelleen ja uudelleen
homoseksuaalisuuden luonnollisuutta ja jopa biologista alkuperää.
Jos joku asia on niin luonnollinen, pitääkö sitä
korostaa jatkuvasti? Lisäksi seksuaalisuus tuntuu määrittävän
Kirsikkaa enemmän kuin muita heteroystäviä, mutta
marginaalissa elävä joutuu tiedostamaan oman erillisyytensä
läpi koko arkielämänsäkin. Asiat näyttävät
erilaisilta ulkopuolisen silmin.
Pakollinen
konflikti syntyy, kun Kirsikan tunteet paljastuvat Susannalle. Kriisistä
ulkopääsyyn tuntuu olevan vain kaksi tietä: hyväksyminen
ja hylkääminen. Ovatko enkelit paikalla, kun niitä
tarvitaan?
Reetta Saine
6 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.