Arkinen ja luonnollinen homoseksuaalisuuden kuvaus on edelleen harvinaista nuorten kirjallisuudessa. Yhtään hullumpaa yritystä ei ole Salla Simukalla, jonka päähenkilö Kirsikka on yläasteella oleva lesbotyttö.
Kirja ei keskity Kirsikan identiteetin etsimiseen tai sen suoranaisesti aiheuttamiin hankaluuksiin - suuntautuminen on itsestäänselvyys sekä perheen että ystävien kesken, eikä sitä tarvitse enää kyseenalaistaa. Ongelmia sen sijaan syntyy, kun Kirsikka rakastuu luokkatoveriinsa Susannaan, enkelinkiharaiseen mietiskelijätyttöön. Riittääkö ystävyys, kuolettaako suuremmat tunteet, miten ihastumisesta voi puhua toiselle, jonka tunteita ei tiedä?
Tyttöjen välisen ystävyyden syntyä kuvataan arkisesti, päivästä päivään etenevänä tapahtumasarjana, jossa istutaan koulussa, käydään kahvilla ja kotibileissä perinteisen nuortenromaanin henkeen. Opettajat ovat tylsiä, vanhemmat ja sisarukset eivät ymmärrä, kavereiden kanssa on helpointa olla.
Simukan romaani kompastuu hieman todistellessaan yhä uudelleen ja uudelleen homoseksuaalisuuden luonnollisuutta ja jopa biologista alkuperää. Jos joku asia on niin luonnollinen, pitääkö sitä korostaa jatkuvasti? Lisäksi seksuaalisuus tuntuu määrittävän Kirsikkaa enemmän kuin muita heteroystäviä, mutta marginaalissa elävä joutuu tiedostamaan oman erillisyytensä läpi koko arkielämänsäkin. Asiat näyttävät erilaisilta ulkopuolisen silmin.
Pakollinen konflikti syntyy, kun Kirsikan tunteet paljastuvat Susannalle. Kriisistä ulkopääsyyn tuntuu olevan vain kaksi tietä: hyväksyminen ja hylkääminen. Ovatko enkelit paikalla, kun niitä tarvitaan?
Reetta Saine
TÄMÄ OLI IHAN PARAS KIRJA!
kannen ja nimen perusteella voisi luulla, että kirjassa höpistään koko ajan enkeleistä ja jumalasta, mutta ei. Kirja oli kiinnostava ja sai minut pysymään sohvalla ja luin koko kirjan kannesta kanteen yhden päivän aikana! Kiitos!
Mielestäni kirja on ihan hyvä. Aihe on kauhean vähän käsitelty, joten kirja on sinänsä mieleenjäävä. Kirjan jatko-osa, Minuuttivalssi, on kuitenkin mielestäni omalla tavallaan kauniimpi. Kun enkelit katsovat muualle on ehkä aavistuksen yksitoikkoinen ja jotkin Kirsikan rakkauskirjeet tuntuvat vähän naurettavilta. Kaunis kertomus kuitenkin, lukekaa toki.
ei mun mielestä sitä seksuaalisuutta korostettu liikaa. tottakai se oli kokoajan näkyvillä koska kirsikka oli ihastunu mutta ei muuten. kirjan henkilöt oli muka mun ikäsiä, mutta musta ne oli osittain vähä turhan lapsellisia ja se teki kirjasta jotenki tosi epäaidon. ihan mukava lukukokemus kuitenki, mutta ei kauheen säväyttävä
vähän tällänen ja sellanen, mut ihan okei kirja
Miten ihmeessä joku osaa kirjoittaa noin hyvin?! Kirjan kummatkin osat olivat aivan ihania! Totta toi yksi kommentti, jossa puhuttiin lapsellisuudesta: Olihan tyypit vähän jotenkin... lapsellisen epätietoisia, käyttääkseni tällaista outoa sanaväännöstä.
Kirsikka on kyllä lukiolais tyttö eikä yläastelais..
6 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.