Kuin viimeistä päivää

Jos olet suosittu, sinun ei oikeastaan tarvitse välittää mistään. Kaikki, mitä teet, on oikein. Pari sanaa suustasi voi nostaa luokkakaverin - tai pudottaa hänet luusereiden alimpaan helvettiin.

"En aio kuitenkaan lähteä valehtelemaan. On mukavaa kun kaikki on meille niin helppoa. Tuntuu hyvältä kun voi tehdä käytännössä mitä huvittaa, eikä siitä seuraa mitään. Kun häippäämme high schoolista, muistelemme näitä aikoja ja tiedämme että teimme kaiken oikein, suutelimme söpöimpiä poikia ja menimme parhaisiin bileisiin, hankkiuduimme ongelmiin täsmälleen riittävän paljon, kuuntelimme musiikkia liian lujalla, poltimme liian monta tupakkaa, ryyppäsimme liikaa, nauroimme liian paljon ja kuuntelimme liian vähän tai emme ollenkaan. Jos high school olisi pokeria, niin Lindsaylla, Allylla, Elodylla ja minulla olisi 80 % korteista."

Näin ajattelee Samantha Kingston 12. helmikuuta - Cupidon päivänä, jonka illan suunnitelmissa on bileet ja neitsyyden menettäminen. Se päivä on Samin viimeinen. Tai oikeastaan yksi viimeisistä. Seuraavana aamuna herätyskellon soidessa Sam herää painajaisesta, joka on totta. Hän elää - ja kuolee - edellisen päivän yhä uudelleen.

Jokaisena päivänä Sam yrittää tehdä jotain eri tavalla. Ensin hänen tarkoituksenaan on pelastaa itsensä, lopulta edes jotain toisten elämästä. Menneisyyden vääryydet nousevat pintaan, virheet palaavat kiusaamaan tekijöitään ja pienet asiat tekevät hetkistä täydellisiä. Tyttöjen ystävyys arvioidaan uudelleen, mutta viimein Sam on valmis antamaan armoa niin itselleen kuin toisilleenkin. Kaikkia yksityiskohtia ei pysty hallitsemaan eikä aina pysty tekemään oikein. Jotain suurta muuttuu kuitenkin päivien aikana.

Kuin viimeistä päivää on rankka kirja niin kuolema- kuin elämäkuvaustensa vuoksi. Sen kieli on välillä julman realistista kääntyen nopeasti kauniin runolliseksi. Kun auto viimeisen kerran murskaantuu, on lukijalla iloinen ja surullinen olo yhtä aikaa. Sellaisia kirjoja ei ole montaa.