Kingi

Arki junnaa tavallista tapaansa pikkukaupungissa, jossa Miika asuu kasvattivanhempiensa luona. Koulu menee miten menee, kaverit veivaavat omia ongelmiaan ja kuuluisuus antaa odottaa itseään. Onneksi on sentään hengästyttävän ihana Kiia, joka saa kiristettyä bileissä Miikalta lupauksen: poika tulee kirjoittamaan Tynkäteatterin uuden vetonaulan, ajankohtaisen nuorisomusikaalin. Mitäpä mies ei tekisi naisen vuoksi…

Lupausta on vaikea lunastaa, kun Kiian ja muiden teatterilaisten odotukset kasvavat koko ajan. Kynästä ei irtoa mitään, ja kasvatti-isän touhutkin mietityttävät - ei kai Veksistä ole tulossa juoppoa tai jos se vaikka etsii uutta naista Teijan tilalle? Yksi puhelu Miikan biologiselta äidiltä muuttaa kaiken: "…minkälaista meidän elämä olisi voinut olla, jos Henkka ei olisi mennyt tekemään semmoista…"

Mitä äiti voi tarkoittaa? Henkka on ollut Miikan turvallinen ja mahtava isoveli, joka on osannut aina kaiken ja soitellut Miikan skitalla uneen iltaisin - kunnes kuusi vuotta sitten ajoi mopolla päin rekkaa ja kuoli. Äiti alkoi ryyppäämään, Miikka ja sisko jäivät ilman huolenpitoa, ruokaa ja lopulta kotiakin. Uusi elämä uusilla vanhemmilla sujuu kohtalaisen hyvin, mutta mitä lause voi merkitä? Ei kai Henkka olisi voinut törmätä rekkaan tahallaan?

Miikka lähtee tutkimaan veljensä menneisyyttä, ja lopulta hän löytää aivan uudenlaisen isoveljen. Rajumman, rumemman, pahemman - ja silti rakkaamman, sillä tämä Henkka on ollut todellinen, ei pikkulapsen kuvitelmaa. Samalla alkaa rakentua myös musikaali. Kuin itsestään, Henkan laulujen ympärille, Väsyneen Jumalan suojeluksessa.

Puskalan kirja ei liikaa selittele ja jättää paljon auki. Perusnuorisoromaania, jonka laulut olisi hauska kuulla sävellettyinä.

Reetta Saine