
Emmistä tuntui väärältä olla. Tuntui väärältä olla siellä, saaressa, bikinit päällä ja aurinkorasvaa ihossa, ottaa kokis kun äiti tarjosi ja olla niin kuin saarissa ja satamissa oltiin.
Emmi yrittää viettää tavallista kesää saaristossa vanhempien kanssa. Mukana on
Saaran koira, Rosvo. Emmi on luvannut, että huolehtii Rosvosta, jos Saaralle
sattuu jotain. Nyt on sattunut. Saara on yrittänyt itsemurhaa. Eikä Emmi
huomannut koko vuonna mitään erikoista Saarasta. Kukaan ei huomannut, kuinka
paha Saaran on olla.
Emmi ei osaa nauttia kesästä, kun mielessä pyörii toisinaan suru Saaran takia,
toisinaan viha siitä, miksi Saara ei kertonut kenellekään, että hänellä on paha
olla. Kun Saara pääsee sairaalasta, Emmi ei tiedä, miten ottaa yhteyttä. Tuntuu
kuin vuosien ystävyys olisi kadonnut kokonaan, ei ole yhteistä puhuttavaa, ei
yhteisiä asioita. Saara on kadonnut jonnekin kauas.
Saaristossa Emmi tapaa Niklaksen, kiva pojan, mutta huomaa, ettei osaa enää
edes tutustua uusiin ihmisiin. Hän on hankala ja huomaa, että saa vain ihmiset
suuttumaan. Niklas pyörii Saaran ja Rosvon mukana silloinkin, kun Rosvo löytää
jotain kummallista rannalta.
Kirja on rankka, surullinen ja vakava. Mutta silti se kannattaa lukea.
0 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.