Pakko lukea heti ku tulee kirjastoon :)
-Korisfani-

Olin varma, että ratkaiseva viimeinen hyökkäys pelattaisiin mulle. Niin oli tehty ennenkin. Enkä erehtynyt nytkään, sillä valmentajamme Jack Lunkka piirsi fläppitaululuunsa hyökkäyskuviomme heittopaikan pelaajalle numeron 10. Se olin minä.
Yhdeksäsluokkalainen Santtu pelaa koripalloa. Isän mielestä koripallo on koko elämä, koska isä Make, on haaveillut aikoinaan omasta pelaajanurasta. Nyt hän sysää kaiken poikansa harteille ja välillä tuntuu, että Make pelaa jopa poikansa puolesta. Ainakin Santun mielestä, koska isä ei anna hänelle rauhaa eikä mahdollisuutta muuhun elämään.
Suhde tyttöystävään Hennaan on vaikea, koska aikaa ei meinaa löytyä seurusteluun. Ja kun isällä on tiedossa Santun tulevaisuudensuunnitelmat paremmin kuin Santulla itsellä, Santusta tuntuu, että hänen elämäänsä hallitsee joku muu.
Kirja on urheilukirja, sillä koripallolla on iso osuus kirjasta. Mutta kirjan voi lukea ilman, että koripallosta olisi koskaan kuullutkaan. Taitava kirjailija pitää lukijan otteessaan loppumetreille saakka.
Pakko lukea heti ku tulee kirjastoon :)
-Korisfani-
Olen kaukana korisfanista, oikeastaan en ymmärrä koko lajista mitään, mutta tämä kirja kolahti. Jollakin toisella koriksen tilalla voi olla muu urheilulaji tai harrastus, joka on vanhempien arvoasteikolla turhan korkealla.
Korista pelanneena oli helppo kuvitella mielessä kirjan tapahtumat. Kirjan avulla muistui mieleen hauskoja korismuistojakin ;)
3 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.