Jäämaan huuto

Eräänä päivänä metsässä ihmissusi käy Thirrinin kimppuun, joka on vähällä saada surmansa ikivanhan vihollisen kynsissä. Jostain syystä ihmissusi ei kuitenkaan raatele Thirriniä; päinvastoin, sillä on viesti ihmisille. Pohjoisen vanhojen viholliskansojen on yhdistettävä voimansa hirveää etelästä tulevaa mahtia vastaan. Scipio Bellorumin mittaamattoman suuret joukot ovat tulossa, eivätkä ne jätä ketään vapaiksi. Kuolema, sota ja orjuus ovat uuden maailman kolme voimaa.

Kuningas Punaparta laittautuu toivottomalle sotaretkelle ostaakseen aikaa tyttärelleen, jonka on yhdistettävä Haamujen maan, Jäämaan ja pohjoisen jäälakeuksien oudot kansat vastaiskuun. Vampyyrikuninkaalliset on saatava Veripalatsistaan liikkeelle, ihmissudet kerättävä kokoon, valkoiset noidat etsittävä ja saatava auttamaan yhdistyneitä joukkoja.

Koskaan kukaan ei ole onnistunut tehtävässä, ja nyt johdossa on nuori tyttö apunaan ainoastaan vanha opettajansa ja kokematon Noitapoika Oskan.

Hill kirjoittaa sujuvaa perusfantasiaa, joka kiidättää lukijan sivulta toiselle. Taistelukohtaukset ovat verisiä ja niitä on paljon, vihollisen julmuus tehdään totisesti selväksi. Ystävyys ja orastava rakkaus saavat myös paljon tilaa, ja niistä löytyy kirjan humanistisempi puoli. Hiukan eddingsmäistä ennalta arvattavuutta ja liioittelua ainakin pinnalta katsottuna naisystävällisemmässä paketissa.

Jäämaan tarinoista on ilmestynyt jo toinen osa englanniksi, mikä
käännettäneen suhteellisen nopeasti.

Reetta Saine