Aion lukea kyllä ehdottomasti. Muutenkin kiinnostaa syömishäiriöt yms.

Julia käy yhdeksättä luokkaa ja pitää päiväkirjaa.
Lauantaina 14. marraskuuta klo 20:50 Julia kirjoittaa:
"Mä olen aloittanut kunto-ohjelmani. Mä aion jatkaa sitä jouluun asti ja katsoa sitten, missä kunnossa olen. Mä käyn lenkillä kolme kertaa viikossa ja teen joka lenkin jälkeen nää jumppaliikkeet. Enkä syö karkkia, enkä pullaa, enkä keksiä... Musta tulee Superwoman, mä olen kaunis ja laiha ja ihana."
Perjantaina 8.4. klo 20:01 Julia kirjoittaa:
"Miks mä tein sen, miks mä söin sen, miten mä voin, mäoonhulluhulluhullumitenmävoinmitenlihavamänytoonmitenrumasaastaistarasvaatäynnäkuvottavaläskiäpursuavatäti. Mä katon peilistä kynsien raapimia pulleita poskia ja lyön itseäni vastaan. Nyrkki pysähtyy ohueen vatsaseinään ja jatkaa iskuja jalkoihin. Mä puren hampaita yhteen ja työnnän huulia auki. Revin hiuksia, raavin käsivarsia, hakkaan löysää rintaa, reisiä ja ranteita."
Ei liene vaikea arvata, mistä kirja kertoo. Se kertoo sairaanoloisesta laihduttamisesta, sairaudesta nimeltä "anoreksia nervosa". Ei, tämä kirja ei ole helppoa luettavaa... Julian täydellisyyden tavoittelu ja ankaruus itseään kohtaan on hirmuista, säälimätöntä, ja ainakin minä voin kirjaa lukiessani välillä pahoin. Toisaalta tämä on aihe, josta kirjoja on kirjoitettava. Nuorten syömishäiriöt ovat yleisiä, ja nykymaailman kauneusihanteet ovat aivan liian kovat.
Aion lukea kyllä ehdottomasti. Muutenkin kiinnostaa syömishäiriöt yms.
Tästä samaisesta kirjaston on tehty Tampereella teatteri esitys.
Rakastuin tähän kirjaan ensi lukemalta. Rakastan sen kirjoitus sävyä ja päiväkirjamaista muotoa. Kirjan aihe on rankka ja tämä oli ensimmäisiä tämän tyylisiä kirjoja joita luin. Tämän kirjan jälkeen kirjasto käyntieni tuloksena on ruvennut tulemaan aikas rankkaa kirja materiaalia. . .
Luin itsekkin tämän kirjan yli puoli vuotta sitten ja rakastuin siihen välittömästi, harmikseni enää en siitä paljoakaan muista, mutta pääpiirteet ovat jotenkuten muistissa.
Suosittelen !
Mun mielestä tää on ehkä kaikista realistisn kuvaus anoreksiasta ja siitä kuinka edes vanhemmat ei aina ees huomaa sairustumista.
päiväkirja muoto toimii hyvin.
ajattelin että jos esittelen tänä vuonna jonkun kirjan niin tää se on koska mun luokalla on monia joiden oi hyvä tajuta ettei anorektia oo pelkää hoikuutta.
Ihana meri todellakin on ihana kirja. Se on ehkä rankka, eikä sitä jaksaisi lukea sillä hetkellä kun sitä lukee, mutta kun olet sitten sulkenut kirjan kannet, sinulle jää hirveän haikea olo; miksi tämän pitikin loppua, voiko näin oikeasti tapahtua, tätäkö se anoreksia sitten on? jne. En muista ihan varmaksi, mutta tämä taisi olla yksi ensimmäisistä ns. rankoista kirjoista, joita olen lukenut. Tämän jälkeen olen alkanut lukea paljon ns. rankkaa pränttiä, rankkaa paperia: rankkoja kirjoja ...ja ne ovat hyviä. Aina ei jaksa lukea mitään iloista, ja mulla sellainen tunne on aika usein. Mutta pitää muistaa aina joskus lukea jotakin ei-aivan-niin-rankkaa, vaikkei nyt sitten mitään komediaa haluakaan lukea. Muuten voi angstiutua itsekin.
~Epuli, the Darkness
luin tämän kirjan 12-vuotiaana ja en voi sanoa muutakuin että tämä on todella upea kirja ! loppu oli ehkä 12-vuotiaan vaikea ymmärtää, mutta toisaalta se kuvasti sitä sekavaa ja hullua olotilaa hyvin. suosittelen !
7 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.