
Linan perhe saa 20 minuuttia aikaa pakata tavaransa. Ei yhtään enempää. Matkalaukkuun heitetään, mitä mieleen tulee. Ovelta kuuluu kaiken aikaa huutoa, miehet eivät odota. Tästä alkaa matka, josta kukaan ei tiedä määränpäätä.
14. kesäkuuta vuonna 1941 luettualaisen Linan perheen ovella tulee Neuvostoliiton salainen poliisi. Perheen täytyy lähteä. Lina lähtee äitinsä ja pikkuveljensä kanssa miesten mukaan. Isä on jo jossain, mutta kukaan ei tiedä missä. On noustava kuorma-autoon ja matka alkaa.
Kuorma-auto vaihtuu jossain vaiheessa karjajunaan, jossa vaunut tukitaan täyteen. Matkaa ei ole tehty vielä kauaa, kun Lina on nähnyt jo liikaa. Ihmiset ovat arvottomia ja saastaisia. Ainoa toivo on löytää isä jostain vaunusta ja saada isälle viesti, että hekin ovat matkalla tuntemattomaan.
Matka Siperiaan on hirvittävä. Äiti jaksaa ylläpitää toivoa ja painottaa, että heidän täytyy pysyä yhdessä. Lina jaksaa ainoastaan sen avulla, että hän piirtää. Hän piirtää kaikki kauheudet, mitä näkee, hän kirjoittaa jokaisen tuntemuksen paperille ja piilottaa ne matkalaukkuunsa. Nenäliinaan hän piirtää kuvia, jotka isä tunnistaa. Hän antaa nenäliinan eteenpäin ja toivoo, että se jossain vaiheessa on isän kädessä ja isä tietää, että he ovat elossa.
Lina miettii myös, miksi heidän karkotettiin. Mitä isä teki tai mitä olivat ne miehet, jotka istuivat iltaa heillä isän kanssa ja joiden puheita ei saanut kuunnella. Miksi heidän perheensä piti lähteä, mutta ei naapureiden. Ja missä on nyt serkku, jolle Lina oli kirjoittamassa kirjettä, kun poliisit tulivat.
Tämä tarina on totta. Valitettavasti. Se ei tee tämän kirjan lukemisesta yhtään helpompaa. Mutta lue tämä silti.
mutta en tiedä, onko nimiä muutettu.
Näin kerrotaan kirjasta
"Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani perustuu tosikertomukseen kirjailijattaren isosedän perheen vaiheista Baltian neuvostomiehityksen aikana."
pidin kirjasta todella paljon. suosittelen. Mutta tuntui tosi kamalalta, mitä kaikkea Lina joutui kokemaan... Monesti joutui pysähtymään ja miettimään tarkemmin, miten kamalaa se olisi, jos omalle kohdalle sattuisi. Luin kirjan yhdessä päivässä.
Kuulostaa kamalalta ja samaan aikaan kiinostavalta. Ei silti tuu tunnetta et pitäis heti lukea, kun tietää et kirjan aihe on raskas ja lukeminen varmaan masentavaa...vois silti lukea
Kuulostaa aika ahdistavalle, mutta silti uskon että mun kannattais lukea, koska tuo teksti oli niin kiinnostavaa että ihan vain solidaarisuudesta arvostelijaa kohtaan luen tuon :) Kuinka monta sivua tuossa on, että meneekö pari tuntia enempää?
Tää kirja pisti miettimään omaa elämää ja sitä kuinka hyvin itse elän.Tykkäsin kirjasta vaikka aika raskas aihe oli.Sivuja oli 354!
Ostin tämän kyseisen kirjan omaan hyllyyn, en edes vaivautunut lukemaan ensin kirjastosta lainattua versiota. Muistan vieläkin kun luin ja luin kunnes alkoi huippaamaan ja sitten sainkin kirjan loppuun. Vaikka kirja onkin todella surullinen, teki se samalla minuun suuren vaikutuksen. Siitä lähtien tuo kirja on ollut minulle kirjoista se "tärkein". Vaikka olen lukenut sen ainoastaan yhden kerran, se tuntuu riittävän. Hyvää kirjaa ei tarvitse lukea kuin kerran, jotta se jää mieleen. Ja tuliko itkettyä... T-U-L-I
Luin tän just viikonloppuna ja ihastuin. :D
Tää oli niin paras kirja! Mää itkin ku vesiputous... snif.
Mun mielestä sivuja oli jotain kolmisesataa(?) en oo varma. Suosittelen ehottomasti.
aijaa tuolla lukiki jo toi sivumäärä :O hups :D
muistelisin, että tämä kirja ei kuitenkaan täysin totta ole vaikka perustuukin kyllä osittain tositapahtumiin (olikohan kirjailijan setä tai joku muu vastaava ollut tuolla leirillä, en muista tarkalleen). tietenkin vastaavia kohtaloita on vanki- ja työleireillä sodan aikaan ollut niin, että vaikkei kirja täysin totta olekaan vankien tarinaa kirja kuitenkin kuvailee hyvin todenmukaisesti. pidin kirjasta todella paljon, vaikka ahdistavaa luettavaa olikin. loppu oli niin surullinen, että melkein itketti.
Samantyylinen kirja on Poika raidallisessa pyjamassa (John Boyne). Tämä ja vinkki ovat todella koskettavia kirjoja, jotka lukee muutamassa tunnissa. Ei vain pysty lopettamaan, kun on aloittanut.
Ihana kirja... Itkin... Mutta tosi hyvä oli! Tän pidemmälti en jaksa kommentoida mutta LUKEKAA.
Niin joo pitipä vielä sanoa että tarina ei tosiaan ole ihan täyttä totta mutta pyrkii kuvaamaan vankien tilaisuutta mahdollisimman todenmukaisesti. Siitä kerrotaan tarkemmin kirjan loppukirjoituksessa. :)
15 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.