Tää on hauska, jos on lukenu jotain dekkareita, niin tiedät mistä puhun.

Mikä on etsivän tärkein ohje? Kuuluisan etsivän opaskirjan kirjoittaneen Bob Bernsteinin mukaan se kuuluu: "Ole näkymätön. Ratkaise palapeli, mutta älä itse muutu sen osaksi."Yksityisetsivä Fletcher Moon unohtaa tämän säännön täydellisesti, ja siitä vaikeudet alkavat. Itse asiassa hän unohtaa sen niin hyvin, että päätyy tismalleen tapahtumien keskipisteeseen ja siellä vielä epäillyksi.
Fletcher on kaikkien aikojen nuorin henkilö, joka on suorittanut yksityisetsivän tutkinnon. Koska hän on vasta 12-vuotias, koostuu hänen etsivätoimistonsa juttukuorma suhteellisen simppeleistä tapauksista: Kuka vei jonkun eväät? Kenen läksyjä on kopioitu luvatta?
Palkkioksi Fletcher hyväksyy iloimielin suklaan. Eräänä synkkänä päivänä pienikokoinen Fletcher Moon - siis Puolikuu - tömähtää keskelle vaikeaa tilannetta. Kaupungin hurjimman rikollisperheen Sharkeyn nuorin poika, Herod, on varastanut jättiläismäisen Bellan kalenterin. Tai niin Bella väittää, ja Puolikuun tehtäväksi jää todistaa se. Sharkeyn perheen vihoihin ei tahdo joutua kukaan, mutta ammattiylpeys painaa kuitenkin enemmän...Yksi asia johtaa toiseen, ja yhtäkkiä etsivämme huomaa olevansa osa sekä rikosta että ratkaisua. Kadonneiden teinitavaroiden etsiminen muuttuu vaaralliseksi, kun Fletcher pahoinpidellään vakavasti keskellä yötä. Seuraavaksi hän on jo syytettynä tuhopoltosta, ja poliisit ovat hänen perässään. Turva löytyy yllättäen vihollisleiristä: Sharkeyt tietävät, mitä on olla syytettynä vailla perusteita, ja he ovat itsekin vaarassa. Hengenlähdön uhalla rikollisperhe valtuuttaa Puolikuun ratkaisemaan rikosvyyhdin, jossa viattomimmat muuttuvat syyllisiksi ja epäilyksenalaisten maine (ainakin melkein) puhdistetaan. Muutamaa pikkuryöstöä ei kannata mainita ainakaan Sharkeyn perheen lähellä...
Colfer kirjoittaa taitavasti ja humoristisesti. Hänen lastenromaaninsa toimivat ja Artemis Fowl on jo legenda - Etsivätoimisto Puolikuu sijoittuu kohdeyleisöltään näiden väliin n. 10-vuotiaille sopivina. Kirjassa on yllätyksellisiä käänteitä, mutta juonikuvio on pitkä ja monimutkainen - kieli taas sarkastisen hauskaa. Vauhtia piisaa, väkivaltaa kohtuullisessa määrin. Tämän kirjan lukijat eivät koskaan voi katsoa vaaleanpunaiseen pukeutuneita tyttöjä samoin kuin ennen.
Reetta Saine
Tää on hauska, jos on lukenu jotain dekkareita, niin tiedät mistä puhun.
En oo ite lukenu mut voishan sen lukasta.
Minä pidin tästä... ihan dekkariksi en tätä lue, vaikkakin idea on sitä samaa, mutta sekoituksena on vähän jäänitystä tai seikkailua.
Suosittelen lukemaan, jos hiukkaisenkin pidät kirjoista, joissa saa jännittää loppua kohden. Mitään pelottavaa tämä teksti ei kuitenkaan ole.
3 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.