Vaikuttaa erittäin hyvältä! Rakastan ihmis-suhde kirjoja! Erityisesti rakkaus- ja ystävyys-suhde aiheisia kirjoja!

”Oikeastaan muuttomme oli sattumaa. Sattumaa, kuten edellinenkin muuttomme ja sitä edellinen.
- 39 astetta luoteeseen, äiti sanoi lähtöaamuna. – Se kuulostaa sopivalta, hän mutisi itsekseen ja kehotti minua istumaan matkalaukun päälle, jotta saisimme lukot kiinni.”
Jälleen kerran Nerine ja hänen äitinsä ovat pakanneet tavaransa ja muuttaneet tuuliseen merenrantakylään.
Äidin perustamaa yrttisaunaa vastapäätä sijaitsee leipomo, jossa Miko työskentelee isänsä ja veljensä Eelin kanssa. Miko olisi oikeasti halunnut arkkitehdiksi, mutta isä sanoi, että kylään ei tarvita enää uusia taloja. Joten tästä syystä Miko on töissä isänsä omistamassa leipomossa, samaisessa leipomossa jossa ovat työskennelleet jo Mikon isoisätkin.
Nerinen, Mikon ja Eelin tiet kohtaavat tuulisessa merenrantakylässä. Erityisesti Nerineä kiehtoo Mikon salaperäinen ja vaitelias veli Eeli. Kesän aikana nuoret viettävät paljon aikaa keskenään, kunnes sattuu jotain odottamatonta ja peruuttamatonta, joka tulee muuttamaan kaiken ja jonka jälkeen mikään tai kukaan ei ole enää entisensä.
Heitala Nelli on kirjoittanut koskettavan kertomuksen ystävyydestä, unelmista ja rakkaudesta, joka tempaa lukijansa mukaan tarinan vietäväksi.
Vaikuttaa erittäin hyvältä! Rakastan ihmis-suhde kirjoja! Erityisesti rakkaus- ja ystävyys-suhde aiheisia kirjoja!
Lisäsin heti lukulistalleni, erittäin mielenkiintoisen oloinen kirja ja löytyy onneksi paikallisesta kirjastostakin! (:
Oon lukenu.. ei ole mikään loistokirja, vaikka olihan se siistii että näkökulma vaihtuu, mutta en tykänny, tylsä. Mutta sehän on vain mun mielipide.
...lisäsin lukulistalle kun on pakko saada lukee se!
Luin ihan täs hiljattain juuri tän kyseisen kirjan. Oli ihan mukava, vaikkakin loppu jäi vähän ärsyttämää. Sinänsä ihan järkevä ja hyväkin loppu, mutta jotain siitä puuttui. Yleensä oon pitänyt kaikista lukemistani kirjoista ainakin jonkin verran, enkä oo edes vaivautunut lukemaan, jos on vaikuttanut huonolta. Sen verran hyvin kuitenkin itseni tunnen. Eikä kyllä tämäkään kirja oo mikään poikkeus, ihan kiva oli lukea. Näkökulman vaihtelu toi eloa kirjaan. Itselle oli mieleisempää lukea Mikon näkökulmasta, mutta se, että Nerine kertoi välillä asioita, sai tietysti aikaan sen, että odotin sitten Mikoa entistä enemmän. Itkin kyllä välillä, herkkä kun oon. Lopputulos on, että pidin, vaikkei lempikirjani olekaan.
6 ihmistä on kommentoinut tätä vinkkiä.