Tunnustan. Olen kateellinen Houkutus-sukupolvelle.

Siis kenelle?

No tietysti kaikille teille, jotka fanitatte Stephenie Meyeria yli kaiken.

Tutun sankarin tai sankarittaren vaiheita on kiva seurata kirjasta toiseen. Sarjojen parissa saa viihtyä, rentoutua, hemmotella itseään - itkeä ja nauraa.

Viikon tilaisuudet ovat onnellisesti ohi - pienistä kauhun hetkistä huolimatta. Viime sunnuntaina 18.10. järjestettiin Helsingin kirjailijoiden Sadun päivän lastentapahtuma. 

  Me tilaisuuden järjestäjät olimme suunnitelleet kaiken huolellisesti ja varmistaneet esiintyjien tulon vielä viime hetkellä. Ohjelman aloittaisi nukketeatteri, olisi satujen luentaa ja lopuksi esiintyisi poliisiorkesterin suosittu lastenbändi "Nallekopla", jonka varaus oli jouduttu tekemään jo alkuvuodesta.

Kun olin teini-ikäinen, ulkomaanmatkat olivat harvassa. Vanhempiani ei reissaaminen kiinnostanut, eikä matkustaminen ollut niin yleistä kuin se nykyisin on. Tallinnassa ja Tukholmassa tietysti käytiin. Helsinkikin oli pikkukaupungin tytölle elämys. Lukiossa sentään pääsin Brysseliin, kun teimme Euroscola-matkan Euroopan parlamenttiin.

Noin kuusivuotiaana seikkailin kotini lähellä valtavassa sananjalkapuita kasvavassa metsässä. Suuret lehdet ulottuivat pääni tasalle ja konttasin vihreän lehtikaton alla kauas, kunnes löysin pienen aukion. Minulla oli mukanani herkkupala kettua varten, jonka tiesin piilottelevan jossakin lähellä. Asetin syötin aukion keskelle ja vetäydyin sananjalkojen varjoon. Kettu tulisi pian, ihastuisi lahjaani ja voisin sitten kesyttää sen kaverikseni. Odotin hiljaa

Luin nuorena Victor Hugon ”Kurjat”.  Kirjan jännittävimpiä ja mieleenjäävimpiä kohtia on, kun Jean Valjean pakenee Pariisin viemäreihin. Kohtaus on romaanissa kuvattu niin elävästi ja jännittävästi, että voin yhä nähdä silmissäni, miten kirjan sankari harhailee henkensä kaupalla eksyttävissä, pimeissä ja lokaisissa käytävissä kantaen turvaan haavoittunutta ystäväänsä.

Syksyllä 2007 ilmestyi nuortenromaani Rohkeusleikit, jonka päähenkilö Ronja oli elänyt mielessäni jo pitkään. Halusin kertoa tytöstä, joka palaa sijaisperheestä takaisin biologisen äitinsä luo.