Neljätoistavuotiaana kaipasin nuortenromaaneihin lisää rakkautta. Siihen aikaan romanttisten kohtausten kirjoittaminen oli minulle helppoa. Sulloin kaveriporukan autoon ja päästin heidät huolettomasti mökille koko viikonlopuksi. Jiri ja Nina (suosikkinimiäni henkilöhahmoja keksiessä) kurottuivat toisiaan kohti nuotiotulen leimussa, kunnes mustasukkaisuuden vaivaama Kristiina saapui häiritsemään rakastavaisia. Juoni eteni yleensä lennokkaasti eikä minun tarvinnut pohtia Jirin ja Ninan suhteen vivahteita.

Oi noita kierrelehtiöihin kirjoiteltujen novellien aikoja! Toisin on nyt. Kun seurusteleva pari päätyy kaksin samaan huoneeseen, piinani alkaa. Kirjoitan kohtauksen yhä uudelleen ja uudelleen. Miten kuvata suudelmaa tavalla, jolla sitä ei ole kuvattu tuhat ja yksi kertaa? Mistä löytää sanat herkkään dialogiin?

Ymmärrän nykyään kirjailijoita, jotka vievät lapsuudenystävät äkkivihille. Neljätoistavuotiaana vihasin tuollaisia kepuliratkaisuja. Kertoja jätti kertomatta mehukkaat kohtaukset ja antoi vasta viimeisellä sivulla pariskunnan pidellä toisiaan kädestä. Sekin oli epäuskottavaa, sillä päähenkilöiden aiemmat yhteiset yöt olivat huipentuneet kiiltomatojen metsästelyyn. Toisaalta ystävyyden kuvaaminen on aina myös rakkauden kuvaamista – miinus epämukavat tilanteet, joissa pitäisi sanallistaa ihon lipuminen ihoa pitkin.

Rakkautta ei tohtisi rajata ja tarkentaa. Antaa olla vain, aineettomana ja auttamattomana. Kuitenkin näkökulman valitseminen on kirjoittajalle tärkeää. Kenen rakkaus? Millainen rakkaus? Mitä se herättää henkilöissä esiin? Mikään rakkaus ei ole mikä tahansa rakkaus. Pikemminkin rakkauden kautta kertoo muusta: toiveista, peloista, suruista, iloista. Eikä rakkaudesta kirjoittamisen tarvitse tarkoittaa aina pelkkää kumppanuuden kuvailua. Rakkautta voi tuntea muuta ja muitakin kohtaan.

Mutta nyt teen taas sitä, mitä neljätoistavuotiaana vihasin: vaihdan aihetta, kun tulisi tutkia kahden ihmisen räjähtävää rakkautta. Siitä kirjoittamiseen pätee sama kuin muihinkin aiheisiin. Rohkeasti ja työtä pelkäämättä.