Suomen nuorisokirjailijoiden omalla yhdistyksellä oli seminaari, jossa puhuimme kirjojen kansista. Puhuimme me siellä muustakin: netistä, Facebookista, Twitteristä ja muista tämän alueen asioista, mutta kirjankannet jäivät askarruttamaan vielä jälkikäteenkin.
Ovathan ne tärkeitä. Mutta miten tärkeitä, se jää tekijälle usein arvailujen varaan. Miten te nuoret lukijat useimmiten valitsette kirjan luettavaksenne tai joskus peräti ostatte sen? Minkälainen kansi miellyttää kenenkin silmää? Makuja on varmasti monenlaisia, mutta taitaa joitain yleisiäkin sääntöjä löytyä. Entä miten usein asia onkin niin päin, että jos pitää kirjan sisällöstä oikein paljon, jo kannen näkeminen sykähdyttää? Tai miten usein olet pettynyt siihen, ettei kannen antama lupaus täyttynyt sisällössä tai johti peräti harhaan?
Me keskustelimme tietysti seminaarissa paljon siitäkin, saako kirjailija vaikuttaa kanteen vai tuleeko se hänelle joskus hyvinkin ikävänä yllätyksenä. Siinä eri kustantamoilla näytti olevan erilaisia käytäntöjä. Itse voin ilokseni sanoa, että olen aina saanut sanoa mielipiteeni kannesta jo valmistumisvaiheessa. Ja toisaalta on aina hurjan mielenkiintoista nähdä kannentekijän näkemys kirjan sisällöstä. Sillä tosiasiahan on, että me jokainen lukiessamme teemme kirjasta erilaisen, pikkuisen oman näköisemme.
Jos sinulle nousee mieleen kansi, josta olet pitänyt erityisen paljon, kerro. Tai jos jokin kansi ei mielestäsi ole vastannut ollenkaan sisältöä, kerro siitäkin. Kuulisin hurjan mielelläni lukijoiden mielipiteitä.
Lauantaina olen Jyväskylän kirjamessuilla M. E. Kuusen tilhiparvessa. Hauskaa!
Olen tykännyt Sari Peltoniemen kirjojen kansista. Varsinkin Suomussa on hieno kansi: siinä vilkkuu lohikäärmeen silmä.
Kirjastotätinä tulee mieleen tietty aina ne kannet, joiden takia kirja ei kulje. Yksi huono-onninen kirja on Lehtisen Tuijan Laura-sarjan aloitus Laura kultatukka. Se kansi, missä on piirretty (lapsellinen) tytön kuva. Muut kirjat on tehty jo eri tyylillä ja kannet toimii. Mutta kultatukka ei. Siihen ei tartu muuta kuin silloin, kun ystävällinen kirjastotäti kertoo, että kirja on yhtä hyvä kuin muutkin.
Toinen mieleentuleva on Henkienhoitaja, suht uusi kauhukirja. Suomalainen kansi on sellainen, että joku jo ehdotti minulle, että kopioi alkuperäisen kansi ja liimaa päälle, kun valitin, että vinkkauksissa harmittaa kansi. Mutta kun hyvin vinkkaa, niin meneehän se silti.
Vilja-Tuulia Huotarisen hienon Silja-sarjan kannet eivät ole oikein synkassa sisällön kanssa.
Olen itse ainakin huomannut, että kirjojen kannet vaikuttavat paljon kirjan valitsemiseen. Esimerkiksi kirjastossa käydessä tylsät kannet saattavat aiheuttaa sen, että hyvälläkin kirjalla on vaara jäädä hyllylle. Nykyään kirjojen kansissa on yleistynyt kaikki pramellukset ja kimellykset, mutta mielestäni enemmän vaikuttaa itse kuva. Jos kuva ei tempaa mukaansa, takakannen vilkaisu saattaa jäädä lyhyeksi.
Terveiset Jyväskylästä. Hyvin järjestetyt, vilkkaat ja kivat kirjamessut. Tämä oli ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen käyntini.
Juuri nuo mainitut kannet: Suomu ja Laura Kultatukka nousivat seminaarissakin esille. Suomua kiitettiin, Laura oli huonona esimerkkinä.
Ja siitä tietysti keskusteltiin paljon, miten suuri kannen merkitys on. Aina välillä näkee niin hienon kannen, että kirja on pakko ottaa käteen vähän siliteltäväksi, vaikka ei sitä ostaisikaan. Sillä onneksi on myös loistavia kannen tekijöitä.
Omien kirjojeni kansissa on monia, joista olen pitänyt. Kahdentoista valalla alkanut 1600-luvun lopun tyttöjen elämää kuvaavan sarjani kannet ovat erityisen kauniita ja aiheeseensa sopivia. Kaarina Kaila on tehnyt hienoa työtä. Saan ihailla kansia myös tauluina seinälläni. Sarjan neljäs ja viimeinen osa on tulossa elo-syyskuussa. Kansi on jo valmis ja sekin on niiiiin kaunis.
Kyllä hyvä kansi saa sisällön houkuttelevammaksi. Ja huono kansi vaikeuttaa teoksen vinkkaamista.
Toinen joka näkyy on onnistunut/epäonnistunut nimi. Hotakaisen Satukirja ei liikkunut meidän kirjastossa yhtään kun nuorille sadut on pikkulasten juttuja ja tylsiä, mutta annas olla kun aloin vinkkaamaan sarjaa, ihan vain lukemalla otteita kirjasta, ja kohta olivat kaikki Satukirjat lainassa. Ja nyt on jo lisäkappaletilaus vetämässä!
Kuinka monta kirjaa onkaan, joihin olen tarttunut joko iskevän nimen tai hienon kannen takia. En viitsi edes arvailla. Kirjastotätinä tosin luen kaikkea kansista ja nimistä välittämättä, mutta kyllä kirjan ulkokuoressakin on taikaa!
Valitettavasti se kansi ratkaisee tosi usein käännetäänkö takakannen tekstiä edes esiin. Esimerkkinä kirjaston hyllystä vaikkapa Marja Luukkosen Elli Vaahtopää. Ei yhtään lainaa, vein kotiin kaikkiruokaiselle tyttärelle, ei edes koskenut ennen kun aloin lukea ääneen. Toisinaan ei edes tilata kirjaa kirjastoon jos kansi on toivoton.
Dahily kirjoitti minunkin ajatuksiani. En pahemmin kiinnitä huomiota kirjaan, jos siinä ei ole kantta, joka kiinostaisi kovasti -ellei joku kirjaa ole suositellut.
Nyt semmoisia mukavia, houkuttelevia kansia, joita tulee mieleeni ovat mm. kiiltävät kannet, kuten Artemis Fowlit, hyvin simppelit kannet, kuten Eragon ja Golemin silmä semmoiset hiukan synkähköt ja salamyhkäiet kannet, kuten Vampyyrin palvelija ja Graalin palvelija(t).
Yleensä semmoiset piirretyt kannet, kuten Univieraiden kivi, eivät oikein kiinosta, mutta useaan otteeseen kansi on hämännyt sisältöä. Eli voi vain miettiä kuinka monta hyvää kirjaa on jäänyt kannen takia lukematta.
Mutta on niitä -ikävä kyllä- huonojakin kirjoja.
Katsoin tuossa sitä Suomun kantta enkä mitenkään huomannut sen silmän vilkkuvan -kuten Tuntematon kirjoitti ensimmäisessä kommentissa.
Katsoinko vain huonosti? Valoa oli minusta riittävästi, vai pitääkö se kansi katsoa kirkasvalolampun alla?
Minusta kannessa ei välttämättä kannata tai edes kuulu kuvata kirjan hahmoja. Sitä ei kovin paljon tehdäkään, mutta kirjasarjojen kansissa se on suhteellisen yleistä. Esimerkiksi Seitsemän tassua ja Penny -kirjojen kansissa on aina hahmot, muuten tosin pidän niistä.
Minusta hahmojen kuvat kansissa jollain tavoin rajoittavat omaa ajattelua. Minulle ei tule kovin selkeää mielikuvaa hahmojen ulkonäöistä ja tavallaan pidän siitä. Ajattelen aina, että ulkonäkö ei ole yhtä tärkeä, kuin mitä ihmisen sisällä on ja siksi minusta on toisaalta lohduttavaa ajatella, ettei kirjojenkaan hahmoilla ole ulkokuorta ainakaan "ulkopuolisille".
Taisi mennä vähän jaarittelun puolelle. Yleisesti ottaen kuitenkin pidän kansista, jotka osuvat silmään, mutta enemmän kiinnitän huomiota nimeen ja takakansitekstiin. Joskus saattaa teksti jäädä lukematta jos nimi tai muutama ensimmäinen lause eivät iske.
joo en keksiny omaa otsikkoa niin lainasin totamutta asiaan. Minunkin mielestä hahmot kansissa ovat huono idea,koska kuten Carelna sanoi se rajoittaa omaa ajattelua. Jos kyseessä on kirja josta näkyy telkkarista sarja esim. Metsolat, Smurfffit ym. niin silloin ymmärrän, mutta kansissa voisi olla jotain muuta kuin hahmot.
Mun mielestä yks hienoimmista kirjan kansista on Cathy Hopkinsin kirjassa Tuhannen taalan tytöt, ehkä just se kirjan nimi on siinä niin hienosti kimallellusti kirjoitettu, että kutsuu oikeen lukemaan ainakin mut ! :)