Tunnustan. Olen kateellinen Houkutus-sukupolvelle.

Siis kenelle?

No tietysti kaikille teille, jotka fanitatte Stephenie Meyeria yli kaiken.

Olen vain seurannut vaivihkaa, muina naisina sivusta, kuinka miljoonat tytöt lumoutuvat Bellan ja Edwardin rakkaustarinasta. Sarjaa suitsutetaan nettikeskusteluissa. Koulukirjailijavierailuilla oppilaat vinkkaavat siitä. Busseissa tunnustan tuttuja kirjojen kansia.

Olen ihaillut kirjakauppojen mahtavia Meyer-valikoimia ja fiilistellyt leffajulisteiden äärellä (tunnustan: en ole nähnyt vielä kumpaakaan elokuvaa). Vaikka lukisin sarjan kirjoja tai katsoisin elokuvia, se ei ole silti sama. Olen auttamattoman myöhässä kirkuvasta fanijunasta. Olen yksinkertaisesti liian vanha!

Olen kateellinen Houkutus-sukupolvelle, koska silloin, kun minä kävin yläkoulua, ei ollut näin suuria kirjallisia ilmiöitä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että jotakin kirjaa olisi odotettu niin hartaasti, että olisi leiriydytty makuupussien kanssa kirjakaupan ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, että yksi kirja tai kirjasarja olisi herättänyt niin uskomattoman kansainvälisen haloon.

Olin 18-vuotias, kun ensimmäinen Harry Potter ilmestyi. Luin kirjan ja pidin siitä, mutta meni vielä muutama vuosi ennen kuin Rowlingin suosio räjähti käsiin. En ehtinyt kyytiin.

Tavallisesti ajatellaan, että lukeminen on intiimi ja yksityinen tapahtuma. Kirja ja lukija - tai kirjailija ja lukija ovat vuorovaikutuksessa kahdestaan. Joskus on turhauttavaa yrittää kertoa kavereille kirjasta, jota kukaan muu ei ole lukenut. Houkutuksen kohdalla ei ole sitä ongelmaa. Jokaisella tuntuu olevan vahva mielipide Bellasta ja Edwardista, puolesta tai vastaan. Kansainvälisten kirjailmiöiden suurin vahvuus on siinä, että kirjoista ja lukemisesta puhutaan. Lukemisesta tulee jotakin tavoiteltavaa.

Plus kolmikymppinen ystäväni on kiinnittänyt jääkaappinsa oveen Robert Pattisonin julisteen. Niin pitkälle en lupaa mennä (tai mistä sitä tietää...), mutta kirjat luen ja elokuvat katson.

Haluan palavasti tietää, mistä nyt puhutaan.