Tutun sankarin tai sankarittaren vaiheita on kiva seurata kirjasta toiseen. Sarjojen parissa saa viihtyä, rentoutua, hemmotella itseään - itkeä ja nauraa.

Kirjailijana koen, että sarjakirjojen tekeminen on sekä hauskaa että joskus rankkaakin. Erityisen kivaa minusta on kirjoittaa Viivi Pusu -sarjaa. Sarjassa on ilmestynyt seitsemän romaania sekä Viivi Pusun oma kirja, jossa on tarinoita, runoja, lauluja ja reseptejä. Joululomalla alan kirjoittaa sarjaan kahdeksatta osaa nimeltä Viivi Pusu ja villit haaveet. Saan eniten palautetta lukijoilta juuri Viivi-kirjoistani. Tuntuu hyvältä, että niitä lukevat sekä 9-vuotiaat että 13-14-vuotiaat, ja viestejä on tullut äideiltä ja isoäideiltäkin. Hauskinta minusta on se, kun lukija sanoo, että Viivi muistuttaa häntä itseään! Aika hassua... Viivi muistuttaa nimittäin paljon myös minua itseäni. Yllätykset kuuluvat Viivin arkeen. Pettymyksetkin voi ottaa huumorilla. Siksi Viivillä on niin aurinkoinen asenne elämään.

Viivi Pusu -kirjojen maailmassa tärkeimpiä asioita ovat kaverit, ihastukset, tykkäämiset, perhe ja harrastukset. Kommelluksilta ei voi välttyä, kun Viivi on kyseessä. Viivi-kirjoissa on paljon tosisattumuksia omasta lapsuudestani tai omien lasteni ja kavereideni elämästä. Välillä tietysti liioittelen niitä ja keksin kaikkea lisää. Olen halunnut kirjoittaa muiden kirjojeni ohessa tyttökirjasarjaa, koska rakastin nuorena varsinkin Merri Vikin Lotta-kirjoja ja Rauha S. Virtasen Seljan tyttöjä. Tyttäreni Malva oli ensimmäisen Viivi-kirjan aikoihin 11-vuotias, ja häneltä sain paljon ideoita Viivin maailmaan. Vähitellen Viivi alkoi elää omaa elämäänsä, ja hänen ympärillään pyörii edelleen tuttu kaverikaruselli: bestis Pinja, pikkusisarukset ja isosisko Jasmiina, poikaystävä Tuomas ja kaverit Unto ja Antero, Linda, Julia ja Iida, serkkupojat Rasmus ja Justus... Kun alussa mainitsin sarjojen tekemisen olevan joskus rankkaa, rankkuus johtuu juuri tästä: sarjan aikaisemmissa osissa on niin paljon tapahtumia ja henkilöitä, etten aina itsekään muista, mitä kaikkea niissä on tapahtunut. Uutta osaa kirjoittaessani selaan aikaisempia osia ja muistuttelen tapahtumia mieleeni. Keneen Unto olikaan ihastunut? Miksi Viiville ja Tuomakselle tuli bänät? Mitä kaikkea Pinja oikein harrastaakaan? Mutta on ihanaa sukeltaa taas tuttuun maailmaan ja keksiä Viiville uusia seikkailuja: vauhdikkaita, noloja ja joskus haikeitakin tilanteita.

Viivi sai nimensä siitä, että minulla oli lapsena Viivi-niminen maskotti. Sain sen 1-vuotiaslahjaksi, ja se kulkee mukanani edelleen! Lapsena ja nuorena kävin lähikaupassa, jonka kassalla istui tyylikäs rouva Pusu. Hän oli hymyilevä nainen, jolla oli paljon salaisuuksia. Viivi asuu muuten entisessä elokuvateatterissa. Tässä toteutin lapsuusajan haaveen: Kajaanissa oli Kauppakadulla vanha ihana elokuvateatteri, joka on nyt jo purettu. Tykkäsin elokuvista, ja olisin halunnut muuttaa teatteriin asumaan!

Uusi kirja alkaa siitä, kun Viivin isän tyttöystävä, kirjailija-näyttelijä Carmen Karpalo soittaa hädissään keskellä yötä ja pyytää Viivin matkaseurakseen Etelä-Ranskaan. Hän on lähdössä sinne markkinoimaan ranskaksi käännettyä kirjaansa. Hän ei missään nimessä halua matkustaa yksin. Voisiko Viivi uhrautua hänen vuokseen?

Matka houkuttaa Viiviä, mutta hänpä onkin lähdössä Kööpenhaminaan Nuorten elokuvafestareille, jossa esitetään hänen lyhytelokuvansa. Viivihän harrastaa paitsi elokuvien katselemista myös niiden tekemistä. Isä järjestelee lippuasiat. Viivi ja Carmen lentävät ensin Köpikseen ja sieltä Marseilleen. Kirjan mukana saan lennähtää täältä talvipakkasten keskeltä Ranskaan. Olin kerran kokousmatkalla Marseillessa, ja kirjassa aion kuvata kaikkea, mitä reissusta jäi mieleeni.

Viivi-kirjoissa esiintyy myös nuori elokuvaohjaaja Sofia Kuppila. Kun Sofia kuulee Carmenin reissusta, hän ehdottaa, että uuden elokuvan kuvaukset aloitetaan Marseillessa. Tekeillä on kesäinen elokuva, ja Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä... Viivi nauttii matkasta täysin siemauksin. Carmenin seurassa elämään tulee sipaus glamouria ja sadun taikaa.

Viivi saa kavereilta tekstareita, jotka tuntuvat tosi kaukaisilta. Marseillen kaduilla palmut huojuvat leppeässä tuulessa. Viivi ihastuu ranskalaispoika Felixiin ja toteuttaa lomalla huimia unelmiaan. Marseillessa hän tuntee muuttuvansa ihan toiseksi tytöksi, iloisemmaksi ja kauniimmaksi. Mutta miten mahtaa käydä, kun uni päättyy, unelmaelämä on vaihdettava arkiseen puurtamiseen, ja Ruusuvuoressa sataa räntää?